Heja Germany

Ollaan nyt vietetty 3 yötä Berliinissä ja laistettu hienosti blogin päivittämisestä. Saavuttiin sateiseen Berliiniin liian kauan sitten ja saatiin jälleen kerran 4 miehen porukka huonekavereiksi. Tällä kertaa kävi kyllä enemmän kuin tuuri heidän suhteen; 3 ruotsalaista ja ilmeisesti heidän saksalainen kaverinsa, jotka ovat kaikki kun suoraan Gantin kesäkuvastosta ja ovat vielä (kaiken lisäksi) sairaan hauskoja! En valita.

Ekana Berliinipäivänä osallistuttiin ilmaselle opastetulle kävelykierrokselle, jollasella oltiin myös Pariisissa. Kuten Pariisissa, niin täälläkin saatiin hauska ja taitava opas, joka näytti meille kaikki tärkeimmät paikat kuten Berliinin muurin, Checkpoint-Charlien ja Brandenburger Gaten muutamia mainitakseni.

Illalla päätettiin lähtee Brandenburger Gatelle kattoo Saksa-Italia -matsia screeniltä. Niin oli vissiin päättäny koko muu Berliinikin, sillä paikalla ois pitäny olla 2 tuntia ennen, jotta ois mahtunu sille valtavalle aukiolle. Me truefanit lähettiin about sillon kun peli alkoi, joten jäätiin auttamatta ulkopuolelle. Tosin metrossa ei ollu enää siihen aikaan ruuhkaa vaan oltiin ainoat matkustajat vaunussa. Creepy. Koko muu kaupunki oli käytännössä kuollu pelin ajaksi lukuunottamatta keskustaa, jossa faneja vilisti hulluna. Peliä seurattiin sitte screenalueen ulkopuolisesta tvstä, jonka ympärillä oli noin 100 ihmistä ja hurja kannustua. Selvittiin pelinjälkeisestä metroruuhkasta ja Saksan tappiosta. Olis kyllä ollu hienoa nähä mitä ois tapahtunu jos Saksa ois päässy finaaliin! Not this time.

Eilispäivä oli täällä hiostavan kuuma: 35 astetta luki yhessä mittarissa. (Tietenkin kumpikin oltiin vuorattu ittemme pitkiin housuihin!) Osallistuttiin saman eilisen oppaan retkelle Sachsehausenin keskitysleirille. Ehdottomasti paikka, joka pitää itse nähdä. Kaikenkaikkiaan retki oli kyllä hyvä ja tekemisen arvonen.

Tänään aateltiin kokea Berliinistä taas uus puoli eli lähetään tutkailee ostosmahdollisuuksia (vaan tutkimusmielessä tietty...) ja illalla johonkin päin viihteelle!

-Saana

Hero of war

The war is over. Strategiamme puri, eikä jouduttu kun kerran heräämään huonetovereidemme rymistäessä sisään kello 2.30. He sai tällä kerralla ainakin pisteet yrityksestä, kun jatkuvasti vähintään yksi heistä muisti hyssytellä (mahdollisimman) kuuluvasti kavereidensa puheen päälle. Aamiaisen jälkeen kuitenkin taisin kostaa heille kaikesta kärsimyksestämme hoilaamalla "Ain't no sunshinea" yksin huoneessamme vähän epävireisesti, kunnes tuhahdus yläsängystä kertoi, etten ollutkaan yksin...

Palataan kuitenkin eiliseen Frankfurt-päivään. Lähettiin ilman suunnitelmia kävelee Main -joen rantaa pilvenpiirtäjien varjoon ja pian kuitenkin löydettiin itsemme Zeil -ostokadulta alennusmyyntien huumasta. Onneksi ei tarttunu mukaan tällä kertaa mitään hirveen painavaa tai kallista. :) Ollaan molemmat rakastuttu matkan aikana tomaattimozzarella -leipiin, joten sellaset piti tälläkin kertaa päästä vetäsemään lähipuistoon rankan shoppailun päätteeksi.

Meidän hostelli Five Elements Hostel sijaitsee keskellä Frankfurtin Red light Districtiä, joten sille kadulle ei tee mieli jäädä muuten vaan chillailemaan. Hostelli on kuitenkin ihan sairaan mukava ja viihtyisä ja muuta pahaa sanottavaa siitä ei kyllä oo kun ne meidän majakaverit...Tavattiin siellä myös 2 espoolaista miestä, joiden kanssa jaettiin reilaustarinoita 3 viikon ajalta. Hurjaa, miten kuukaudesta on enää niin vähän jäljellä. Toisaalta viikossa ehtii tapahtuu vielä vaikka ja mitä ja yhtään samanlaista päivää ei olla vielä reissulla eletty. Koska 3 päivää samassa paikassa ois jo liikaa, niin päätettiin taas ottaa hatkat ja suunnata kohti Berliiniä, jossa tosin vietetään seuraavat 4 yötä.

Kuulemiin, Saana

Ps. Postauksen julkaisu on päivän myöhässä eli siis kyseinen teksti on eilen kirjoitettu.

Good night, sleep tight...

Oleilemme edelleen Saksassa, tällä kertaa Frankfurtissa. Ennen kun siirrytään varsinaisesti siihen mitä ollaan täällä Frankfurtissa tehny, niin haluaisin jakaa viime yön tapahtumat kanssanne. Nyt tarkkana ne kaikki miljoonat lukijat, jotka ovat kerta toisensa jälkeen joutuneet pettymään siihen, että joka postauksessa vähintään kerran hehkutetaan meidän eniten ihania, parhaita, kauniita, viisaita, hauskoja ja täydellisiä kämppiksiä. Nimittäin tällä kertaa on luvassa kauan odottamanne tarina ei-niin-ihanista-kämppiksistä.

Kaikki alkoi eilen illalla hostellin erittäin viihtyisässä aulassa missä oltiin viettämässä iltaa ilmaisten lettujen parissa. Naureskellen seurattiin muutaman nuoren miehen toimintaa. Kyseiset herrat olivat nauttineet alkoholia siinä määrin, että baaritiskille selviytyminen kello 7 illalla oli melkoinen haaste, suorastaan seikkailu. Hymymme kuitenkin hyytyi parin tunnin päästä, kun saavuimme ennen niin kodikkaaseen ja raikkaaseen huoneeseemme. Huoneessa leiju pistävän epämiellyttävä vanhan viinan ja pulsun haju, joka tunkeutui tajuntaamme. Tarkemman tutkistelun jälkeen löysimme hajun aiheuttajan: kaljalammikon lattialta ja kaksi pulsua sängyistään. Kyseiset "pulsut" olivat kello 7 baaritiskille vaappuneet herrat.

Totesimme herrojen olevan syvässä unessa (sammuneina kengät jalassa) ja päätimme myös itse mennä ajoissa nukkumaan ja nukkua pitkän ja rauhallisen yön. Vaan kuinkas sitten kävikään...

Kellon lyödessä yksi yöllä heräsimme ääniin, jotka kielivät kolmannen maailmansodan alusta. Hetken ihmettelyn jälkeen tajusimme äänten olevan sittenkin peräisin kahdesta muusta kämppiksestämme, jotka olivat välttäneet kavereidensa kohtalon ja olivat vielä pystyssä. Hyvin pian kuitenkin toivoin heidän kaatuvan ystäviensä mukana, sillä kello 1 en jaksanut yrittää enää ymmärtää heitä, kun korviini kantautui saksalaisen piirretyn äänet täydellä volyymilla. Vaihdoimme muutaman kiukkuisen kirouksen suomeksi, jonka jälkeen toinen herroista kysyi "are we too loud?" vastattuani heille myöntävästi kyseinen järjenjättiläinen totesi "I turn the light off. Enjoy your sleep." thank you, that really helps...

Vielä kello 3, kun piirretyn lopputekstit ilmeistyivät tietokoneen näytölle me valvoimme. Koneen haltija oli totta kai itse sammunut ajat sitten. Muutama tunti saatiin kuitenkin nukuttua siinä 5-8 aikoihin, tosin vaihtelevalla menestyksellä. 8 (itseasiassa ensimmäisen kerran 6) sirkus alkoi taas uudelleen. Yläsängystä tippu ties mitä tavaroita ja sängyt heilu pulsujen ottaessa tukea niistä.

Lopulta luovutettiin ja lähdettiin vihaisina ja väsyneinä respaan laukomaan totuuksia iljettävistä huonetovereistamme ja heidän tempuistaan. Respan naikkoset eivät tykänneet hyvää ja lupasivat puuttua asiaan. Tämä oli kuitenkin pientä verrattuna siihen montako erilaista murhaa oltiin molemmat yöllä pyöritelty päässämme. Tappamisen lisäksi suunnittelin varastavani kaikki heidän tavaransa ja heittäväni ne ikkunasta silvottujen ruumiiden perään.

Tilanne on nyt kuitenkin rauhottunut kylmäksi sodaksi ja toivon, että meidän ei tarvitse käyttää teräaseita kämppiksiimme tänä yönä. He tosin yrittävät kovasti tehdä välirauhaa ja hymyillä sekä tervehtiä meitä. Emme aio kuitenkaan taipua heidän yrityksiensä alla, vaan pysymme tylyinä.

Näköjään sain jo pelkästään tästä aivan liikaa teksiä aikaan, joten palataan huomenna muiden Frankfurtkuulumisten kanssa. Koko aikaa ei sentään olla jouduttu sotimaan vaan aikaa on jäänyt muuhunkin.

Kuulemisiin,
Noora

Deutschland, Deutschland

Sveitsin frangit ja ohut vuoristoilma jäi taakse, kun vaihdettiin jälleen maisemaa! Eilen 9 tunnin junailun jälkeen laahustettiin meidän uuteen hostelliin, jossa sittemmin "Vässykäksi" ristimämme hostellinomistajamies toivotti meidät tervetulleeksi Füsseniin, Saksaan. Eilispäivä meni siis junassa syöden suklaata, keksejä, suolakeksejä ja kaikenlaista terveellistä ja täyttävää. Illalla oltiinkin onnemme kukkuloilla kun meidän (jälleen) huippukivat amerikkalaiset huonekaverit lahjotti meille 6 pientä boksia erilaisia muroja, omnom!

Aamulla edellämainittu Vässykkä tuli kertomaan, että joudutaan vaihtaa huonetta toiseks yöksi ja kävi ilmi, että oltiin ainoat naiset 8 hengen huoneessa. Ei se mitään; tosin huonekaverit ei oo kaikki mitään Unelmien Poikamiehiä, mutta vielä on 1 ketä ei olla tavattu. Tavaroiden perusteella ollaan aika varmoja, että hän on kuuma aussisurffari, mutta meijän arvaustaidoilla sieltä tulee todennäköisesti 140-senttinen kiinalaisnainen.

Päivä kului Hohenschwangaussa, jossa sijaitsee kuuluisa Neuschwansteinin linna. Siitä muuan Walt Disney otti innoituksensa Disneyn logossakin komeilevaan linnaan. Päivä oli kuuma ja sää kerrankin meidän puolella, joten mehän käveltiin ensin 5km Hohenschwangauhun, josta sitten vielä omin pikku jalkaisin käveltiin ylös linnalle ja vielä takas alaskin! (meille toi oli suoritus) Vasta takas Füsseniin sorruttiin ottamaan bussi.

Illaksi tultiin kannustamaan Englanti voittoon lähibaariin saksalaisen kaljan kera! Suomalaisena on kyllä aina vähän surullista puhua jalkapallosta, kuten tänäänkin taas huomattiin kun eräs huonekaverimme totesi, että "Suomi ei tainnukkaan päästä tänä vuonna kisoihin?" Ei, Suomi ei tainnu päästä tänäKÄÄN vuonna kisoihin...

Auf Wiedersehen, Saana ja hänen (täysin olematon) saksantaitonsa kuittaavat :)

Älä luovuta vielä, me ollaan vihdoin oikealla tiellä

Nyt ois sitten vuorossa sitä luvattua hehkutusta alpeista. Eli keskiviikkoiltana siis saavuttiin tänne Zermattiin melko myöhään ja väsyneinä. Sääkin oli melko kolea, joten illallisen ja pienen maisemaihailun jälkeen vetäydyttiin hyvin ansaitulle levolle.

Eilen herättyämme iloksemme huomattiin, että aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta ja päivä on muutenkin täydellinen pienelle patikointiretkelle! Kyllä, luitte oikein. Patikointiretkelle. Pieni retki tosin venähti 6 tunnin mittaiseksi, mutta se oli kyllä sen arvosta!

Matkaan lähdettiin tottakai ruokakaupan kautta, koska eihän retkelle ilman eväitä kannata lähteä. Valittiin sopiva reitti meille ja suunnattiin kohti korkeuksia. Kuten arvata saattaa, kapuaminen ylös oli melko raakaa työtä. Monen ruokatauon, kuvaustauon, hengähdystauon, lepotauon, maisemankatselutauon ja juomatauon jälkeen päästiin määränpäähämme. Määränpäässä sijaitsi pieni kuppila, jossa juotiin ylihinnoitellut limsat ja ihailtiin edessä avautuvia mahdottoman kauniita maisemia.

Jatkettiin tästäkin vielä vähän edemmäs ja lopulta oltiin noin 2300 metrin korkeudessa. Ajatus paluumatkasta ei innostanut, mutta lopulta saatiin kuitenkin itsemme patistettua matkaan. Matka alas onkin sitten luku erikseen...

Ei tietenkään haluttu laskeutua samaa polkua mitä oltiin kavuttu ylös, joten lähdettiin etsimään uusia reittejä. Päädyttiin lopulta polulle, joka mutkitteli läpi kivikkojen ja metsän. Harha-askeleille ei ollut varaa ja kaikki keskittyminen kohdistui pystyssä pysymiseen. Suuremmilta vahingoilta vältyttiin ja lopulta (hyvin pitkän ajan kuluttua) selvittiin takaisin alas.
Jalat täristen päästiin hostellille ja jaksettiin lähteä vielä ulos palkitsemaan itsemme ruuan merkeissä.

Tämä päivä puolestaan on kulunut pitkälti toipuessa eilisestä. Ollaan hoidettu muutamia käytännönjuttuja, sekä raahauduttu myös eväsretkelle kosken rannalle nauttimaan hiljaisuudesta ja rentouttavasta alppipäivästä!

Huomenna on taas aika siirtyä eteenpäin. Kaiken kaikkiaan Zermatt on tähän mennessä ehdottomasti yks parhaista paikoista missä ollaan käyty. Täytyy kuitenkin mainita, että vaikka tiedettiin Sveitsin olevan kallis maa, tuli meille kuitenkin yllätyksenä miten kallista eläminen täällä todellisuudessa on. Reilaajan (tai ainakaan meidän) budjetilla ei täällä eletä hirveen leveesti. Selvittiin kuitenkin ja vietettiin ihan loistavat pari päivää Alpeilla!

-Noora

Terveiset 1600 metrin korkeudesta!

Pahoittelut, että luvattu Annecy-postaus tulee näin päivän myöhässä, kun itse ollaan jo ehditty vaihtaa maisemaa. Tällä hetkellä majaillaan nimittäin Zermattissa, Sveitsin alppikylässä. Zermatt sijaitsee itsessään jo 1600 metrin korkeudella, mutta vieressä nököttää yli 4000 metriä korkea Matterhornin vuori, jonka huippua peittää pilvikerros. That is awesome.

Asiaan. Luvataan hehkuttaa Alppeja sitten seuraavassa postauksessa, joten nyt voisin palata meiän Annecy-visiittiin.
Annecy oli kaunis pienehkö vuorten ympäröimä kaupunki, josta tuli mulle jotenkin mieleen Twin Peaks (se sarja pitäis saada takasin ruutuun!). Löydettiin lopulta meidän viihtyisä hostelli, vaikka se olikin kovalla työllä yritetty kätkeä asiakkailta. Se oli nimittäin puutarhan peittämä tavallisen asuintalon näkönen paikka, jonka pihaportissa oli pieni maininta hostellitoiminnasta...Molempina iltoina hyödynnettiin hostellin keittiötä ja TEHTIIN ITSE ruokaa! Ekana iltana menu oli pastaa tomaattisoseella, mutta toisena iltana nautittiin tagliatellea pestokasviksilla hintaan 2 euroa 22 senttiä/naama. Intouduttiin (pääasiassa minä) vetelemään sitä kuin ei oltais ennen ruokaa saatu. Luulin jo vatsani olevan pohjaton, mutta jossain vaiheessa (kun kattila oli tyhjä) alko raja tulla vastaan.

Tiistaina käytiin kävelemässä Lac d’ Annecyllä eli turkoosinkirkasvetisellä järvellä vuorten siintäessä taustalla. Eksyttiin (taas) ostoskaduille, josta tällä kertaa Noora löysi taivaalliset lohenpunaiset korkokengät, jotka oli tietenkin pakko saada muutenkin täpötäyden rinkan lisäpainoksi! Muutenkin voisi kuvitella, että rinkka kevenisi matkan myötä, kun purnukat ja pussukat tyhjenee (ja osa tavaroista jää matkan varrelle). Näin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan sen sijaan tänään jouduin jo sitomaan tavaraa rinkan ulkopuolelle! Kukapa nyt ei ostaisi 6 euron turkooseja espadnillostossukoita vielä kävelykenkien, balleriinojen, varvastossujen ja suihkutossujen kaveriksi rinkkaan? Sitähän minäkin. Kumpikaan meistä ei punninnut rinkkaa lähtiessä, mutta omani alkaa jo olla lähes itseni kokoinen. Voitte kuvitella, että sitä ei helpolla nosteta.

Annecyn jälkeen suunnattiin tänään siis Alpeille, ja taisin napsia 5 tuntia tauotta kuvia junan ikkunasta avautuvista jylhistä maisemista.

-Saana

Moi taas!

Pahoittelen muutaman päivän kestänyttä hiljaiseloa, mutta hostellin netti ei suostunut yhteistyöhön. Nizzassa oleillessa ei myöskään huvittanut roikkua mäkkärissä ilmaisen netin toivossa, joten nyt sitten parin viime päivän kuulumiset kerralla.

Lauantaina kiiruhdettiin heti aamusta rannalle bambumatot kainalossa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja mittari näytti +30 astetta. Kauaa ei tarvinnut suomituristin auringossa oleilla, kun ensimmäiset palamisen merkit oli jo nähtävissä. Se ei kuitenkaan riittänyt vaan päätin sitten grillata selkäni kirkkaan punaiseksi ja nahattomaksi. Tervetuloa ihosyöpä. Oli kuitenkin kiva nauttia pitkästä aikaa aurinkoisesta säästä ja turkoosista vedestä.

Grillauksen jälkeen käytiin hankkimassa lisäpainoa rinkkoihin shoppailun muodossa. Kauppojen alkaessa sulkeutua palattiin kiireesti hostellille laittautumaan iltaa varten. Tarkoituksena meillä oli lähteä katsastamaan Nizzan yöelämää. Päädyttiin kuitenkin "alottelemaan" hostellin shampanjajuhliin. Tarjolla oli mm. ilmaista shampanjaa ja mansikoita kermavaahdolla. Kiilattiin ittemme tottakai istumaan ihan baaritiskin tuntumaan, ettei vahingossa jäädä paitsi mistään ilmasesta. Onnistuttiin tehtävässä varsin hyvin, sillä lasimme eivät kertaakaan ehtineet tyhjentyä illan aikana. Ahneina ja piheinä ihmisinä päätettiin, että ennen kun 50 pulloa shampanjaa on kumottu me ei lähdetä mihinkään (mikä tarkotti noin 2 pulloa per ihminen). Ei, tämä ei päättynyt niinkun luulette vaan me ihme kyllä tämänkin jälkeen vielä jaksettiin/kyettiin lähtemään Nizzan yöelämään. Koimme kuitenkin pienen pettymyksen, sillä yökerhot olivat melko pieniä ja tunkkaisia. Kivaa oli silti, selvittiin hengissä takas hostellille ja tutustuttiin uusiin ihmisiin.

Eilen lähdettiin vaeltamaan korkealle näköalapaikalle ihastelemaan Nizzan kauneutta. Maisemat oli kyllä kiipustamisen arvoset! Matka otti kuitenkin koville ja niinpä suunnattiin retken päätteeksi rentoutumaan rannalle ja hankkimaan lisäpunoitusta iholle.

Illalla pestiin vielä vähän haisevia vaatteita ja käytiin Nizzan vanhassakaupungissa syömässä. Tänään jätettiin Nizza taakse ja tultiin Annecyyn. Mutta siitä lisää sitten huomenna. :)

Noora

Aurinkoiset terveiset Nizzasta!

Eilen oli meidan viimeinen Pariisipaiva, mika kului kyllakin lahinna puolentunnin junamatkan paassa Pariisista, nimittain Versaillesissa. Kaikki on varmaan jossain koulun historiantunnilla puoliunessa kuullut tasta paikasta jotain mainittavan. Kyseessa on siis jumalattoman suuri ja krumeluuri (Noora vaittaa etta toi ei oo sana) Ranskan entisten kuninkaallisten linna puutarhoineen.

Saavuttiin linnan etusisaankaynnille, johon oli pari muutakin ihmista eksynyt kilometrien pitusista jonoista paatellen. Liityttiin auringonpaahteessa (!) jonon jatkoksi sen kummempia ajattelematta, kunnes tunnin jonotuksen jalkeen meille selvisi, etta liput myydaan eri jonosta.. Ei muutaku jonosta pois ja lippujonoon, josta taas selvisi, ettei oltais sittenkaan tarvittu lippua koska ollaan alle 25. NO, sitten vaan uutta matoa koukkuun ja noin 2 tunnin kuluttua saapumisesta paastiin jo sisalle linnaan! Meidan ”ei sitte ruveta koko paivaa siella olemaan”suunnitelma kylla kaatui kun paastiin vasta illaksi takas hostellille.


Tanaan jatettiin Pariisin ihmisvilina taakse ja otettiin 6 tunnin juna suoraan kohti etelaa eli Nizzaa! Alkumatkasta molempien hermot oli kylla kirealla kun saatiin vierustoveriksemme tapotaydessa junassa mussuttava, toisten asioihin puuttuva vanhempi rouvasihminen, joka ei puhunut kun ranskaa. Saatiin kuitenkin tehtya jonkinnakonen valirauha elekielella ja meidan onnettomalla ranskan”taidollamme”.. Loppumatkalla (ja oikeestaan koko matkalla Ranskan halki) oli kylla niin upeet maisemat, etta erimielisyydet vakisinkin unohtu. Kun Valimeri avautu junan ikkunasta ja aurinko porotti kirkkaalta taivaalta, niin tuli suoranainen epausko etta MITA?! saanko ma OIKEESTI tunkea tuulitakin rinkkaan?! Asken kaytiin topissa ja shortseissa ULKONA syomassa pastaa ja saatiin kerrankin kunnon palvelua vielapa englanniksi. Se ei nimittain oo Ranskassa kovin yleista, vaikka paljon mekin ollaan yritetty ranskaa heille vaantaa. Nyt kuitenkin nukkumaan, jotta jaksaa sitte huomenna maata paivan auringossa!


PAHOITTELEN a) kirjotusvirheita b) aan pisteiden puuttumista ja c) kuvien puuttumista, mutta taa kaikki johtuu hostellimme tietokoneesta (jossa on muuten AZERTYnappaimisto ja kaikki merkit vaarilla paikoilla(!!) ) ja hostellimme ”WiFista”, mika ei toimi..


Saana

ARRÈTE! C'EST ICI L'EMPIRE DE LA MORT

Viime päivinä ollaan muun muassa suututettu mäkkärin myyjiä, kaaduttu Louvressa (Saana kaatu), liiskattu ihmisiä metrossa (Saana again...), sekä ihasteltu ihmisten luita ja paljon muuta. Eli kiirettä on siis ollut mutta sitäkin hupaisampaa!
Keskiviikkona muutettiin toiseen hostelliin ja täällä meidän huoneessa on KATTOIKKUNA!!! Muutenkin tää on tosi viihtyisä paikka ja meille osu jälleen kerran ihan parhaat kämppikset :)
Miinusta hostellille kuitenkin tulee siitä, että täällä ei oo lukollisia kaappeja/lokeroita johon vois jättää tavarat. Keskiviikkona saavuttiin joskus puolenpäivän jälkee ja saatiin kuulla, että huoneen saa siinä neljän aikoihin. Täällä kuitenkin on huone johon kaikki saa jättää tavarat ja kyseisessä huoneessa kaikkien tavarat on sekasin ja sieltä voi ottaa kenen kamoja tahansa. Päätettiin olla jättämättä rinkkoja hostellille, koska ollaan varmoja siitä, että kaikki ryntää kiljuen ryöstämään meiän erittäin pahalta haisevat rinkat ja vielä pahemmalta haisevan rinkan sisällön.
Niinpä suunnattiin painavat ja haisevat rinkat selässä katakombeihin. Laskeuduttiin katakombeihin kapeita ja loputtomia kierreportaita. 62 metrin syvyydessä jatkettiin kulkua melko ahtaissa, hämärissä ja kapeissa käytävissä. Allekirjoittanut säntäili käytäviä innosta täristen odottaen ruumiiden näkemistä. Saana ei ollut ihan yhtä innoissaan ruumiista mutta kulki perässä valitettelen outoa "korkeaa ääntä". Ääni saattoi olla Saanan ylivilkkaan mielikuvituksen tuotetta tai Nooran raiskaripillin kimakka ääni, joka aina välillä aiheuttaa paniikkia kytkeytymällä vahingossa päälle.
Lopulta kuitenkin päästiin itse asiaan, tuhansia luurankoja aivan kosketusetäisyydellä! Valitettavasti varoituskyltti kuitenkin kielsi luihin koskemisen ja niiden varastamisen. Matkamuistot jäivät siis vähälle. Mielessäni (ehkä välillä myös ääneen) haaveilin saavani solmia yhden sääriluun rinkkani ulkopuolelle makuupussin, bambumaton, pyyhkeen, sekä tuulitakin seuraksi.
Lopulta huvi kuitenkin päättyi ja saavuimme käytävän päähän. Edessämme ei avautunut rullaportaita, liukuhihnaa, hissiä tai edes helikopteria vaan ahtaat ja näkymättömiin asti ulottuvat kierreportaat. Muutaman epäuskoisen "are you fucking kidding me?"-katseen jälkeen lähdettiin kapuamaan hikiset ja painavat rinkat selässä takaisin maan pinnalle. Koville se otti mutta selvittiin! Kaiken kaikkiaan katakombit olivat 4 euron ja reilun tunnin jonotuksen arvoisia! Ilman rinkkoja ois voinu taas olla vähän helpompaa kun ei ois tarvinnu varoa, että liukastuu mutasella lattialla ja luiskahtaa raatojen sekaan tai liian huolimattomasti kääntymällä huitasee ne alas.
Rinkoista ja tuhosta puheenollen voisimme jakaa Saanan traumaattisen metrokokemuksen. Saana kun päätti murjoa metrossa matkustanutta nuorta miestä ihan useampaan otteeseen. Ensin tallottuaan pari kertaa miehen varpaille Saana päätti vielä iskeä lopullisen niitin. Metron tullessa pysäkille fysiikan lait puuttuivat tapahtumiin ja Saana rinkkoineen _lensi_ kiihtyvällä voimalla viattoman nuoren miehen päälle. Kyseinen mies yritti pakokauhun ja tuskan alta puskea hymyä samalla kun Saana pakeni paikalta häpeissään hysteerisesti nauraen. Varokaa siis naisia painavilla laukuilla julkisissa kulkuneuvoissa.
Kaiken tapahtuneen jälkeen oli aika suunnata syömään jälleen kerran mäkkäriin...Jo edellisenä päivänä Saana oli suututtanut mäkkärin elämäänsä kyllästyneen työntekijän tivaamalla meille "McFeast"-hampurilaista, jota ei ilmeisesti ollut saatavilla. Kerrasta ei kuitenkaan opittu vaan seuraavana päivänä piti yrittää uudestaan. Myös tällä kertaa kohdallemme osui hyvin vittuuntunut myyjä, joka yritti tarjota Saanalle kalaa. Tämä ei kuitenkaan vaikealle asiakkaalle kelvannut vaan myyjän piti turvautua silmien pyörittelyyn ja vihamieliseen palveluun. Ainakin tuli selväksi, että kyseistä hampurilaista ei ole saatavilla.
Illalla vielä raahauduttiin kaatosateessa Louvreen, jossa käytiin esin katsomassa Mona Lisaa. Lopulta vaan kierreltiin ympäriinsä ja bongailtiin tuttuja taideteoksia. Sisäänpääsy oli meille ilmanen, mikä oli ihan hyvä, koska ei viihdytty ihan liian kauaa taiteen parissa. Louvreen ei sentään otettu rinkkoja mukaan mikä oli ihan hyvä kun Saana ei pysynyt pystyssä edes ilman rinkkaa. Lisäksi pelkäsimme, että "Venus de milolta" lähtee käsien lisäksi myös jalat.
Vielä päivän päätteeksi suunnattiin katselemaan öistä Pariisia ja Eiffelin tornin välkkyviä valoja. Väsyneenä mutta ilosena saavuttiin hostellille ja vetäydyttiin valmistautumaan tämän päivän koetuksiin. Niistä kuitenkin lisää huomenna, jolloin matkamme jatkuu taas ;)

Noora

Á Paris

Täällä me nyt ollaan, ihastuttavassa Pariisissa! Saavuttiin tänne eilen SUPERnopealla junalla ja ekavilauskin kaupungin siluetista teki jo vaikutuksen.
Ostettiin itsellemme 3 päivän Paris Visite passit, joilla saadaan liikkua Pariisin extralaajalla julkisella liikenteellä rajattomasti. Otettiin metro meidän "ihastuttavalle" Blue Planet -hostellillemme, jossa saamme taas elää kauankaivattua hostellielämää!
Illaksi suuntasimme minnepä muualle kuin Eiffelin tornille, joka sekin teki vaikutuksen jo ensivilkaisulta. Päätettiin Nooran kanssa säästää rahaa ja kohottaa kuntoamme kiipeämällä portaita huipulle. Pettymys oli kuitenkin karvas, kun 2. tason jälkeen huipulle pääsi vain hissillä. Portaita kulkeville oli alhaalla eri (huomattavasti lyhyempi) jono kuin hissiin haluaville, mutta portaita kiipeämistäkin (ja lopun hissimatkasta) jouduttiin pulittamaan 9 euroa. Lopulta olimme huipulla, josta näkymät oli kyllä vaivan arvoset. Kuvailun ja ihailun jälkeen piti vielä selvitä rätisevällä hissillä 300 metrin korkeudesta lopulta sitten takas maan pinnalle. Käveltiin Seinen rantaa ja seurattiin mm. erästä miestä, joka oli hypännyt Seineen ilmeisesti hakemaan jotain pudonnutta omaisuuttaan.
Toinen päivämme on kulunut tuulitakkituristina kylmässä vesisateessa 3,5 tunnin kävelykierroksella. Saattaa kuulostaa masentavalta, mutta oikeastaan Pariisissa se ei tuntunut lainkaan siltä ja nähtiin kaikki MUST-SEE -kohteet kerralla.
Lounastimme erittäin pariisilaisittain ravintolassa nimeltä McDonal's ja tällä hetkellä istutaan kaakaolla Moulin Rougen vieressä. Paljon on nähty ja paljon on vielä näkemättä.

-Saana

Paris Calling!

Terveiset Lillestä,
tällä hetkellä ollaan täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Majailemme siis kohteessa Lille. Viikon erittäin rankan taipaleen jälkeen oli aika ottaa vähän rennommin ja levätä kunnolla ennen seuraavaa matkakohdetta. Pienissä, kieroissa ja älykkäissä mielissämme kaavailimme parin päivän lepotaukoa Ranskan maaseudulla keskellä ei mitään. Sounds great? Meitä houkutteli kovasti ajatus siitä, että voidaan hetkeks hylätä aina niin ihanat tuulitakit, vyölaukut ja kaupunkien kiireet. Tosin osoittautu melko haastavaksi löytää kohtuuhintanen kiva B&B rauhalliselta paikalta ja alle 24h varoitusajalla...Kovasta yrityksestä huolimatta jouduttiin kuitenkin toteamaan, että tollaset paikat ei ehkä oo ihan reilaajia varten. Junalla liikkuminen tuo omat haasteensa sillä useat paikat sijaitsevat kaukana juna-asemista ja muista julkisista kulkuneuvoista. Myöskään ajatus kilometrien patikoinnista pullisteleva rinkka selässä ei innostanut. Rakkaat kenkäni, joiden pohja on salakavalasti repeytynyt irti, eivät myöskään osaltaan nostaneet halua patikoida maaseudun rauhaan.
Niinpä sitten eilen aamulla suunnattiin vanhaan kunnon turisti-inffoon vinkkejä hakemaan. Saatiin vinkki paikasta nimeltä Lille, joka sijaitsee Ranskan puolella, sinne pääsee junalla ja se on "melko pieni". Löydettiin vielä edullinen hotelli ja niinpä jätettiin Bryssel taakse ja vaihdettiin jälleen kerran maisemaa.
Saavuttiin paikkaan, joka on melko kaukana pienestä maalaiskylästä, mutta hyvä paikka rentoutumiselle silti. Hotelli on jälleen kerran ihan luksusta meille, oma suihku, vessa ja puhtaat lakanat :D tähän ei saa tottua...
Tää päivä on menny melko pitkälti hotellissa. Muutamaan kertaan ollaan uskaltauduttu ihan uloskin mutta hyvin pian ollaan palattu takasin tekemään suunnitelmia koskien seuraavia neljää päivää, jotka vietetään Pariisissa. Rinkat on myös järjestetty uuteen uskoon ja karsittu ylimääräset tavarat pois. Hyvin levänneinä ja yliaktiiivisina: Here we come Paris!

Noora

Bryssel 8.6

Valitettavasti meidän piti luopua (meille) ylellisestä privateroomista ja saatiin tilalle 4 hengen huone tästä samasta kivasta paikasta. Lähettiin kiertelemään Brysselin katuja ja eksyttiin vaatekauppoihin ja SUKLAAKAUPPOIHIN...Korvattiin kallis belgialainen suklaa taivaallisilla kermavaahtosuklaakastikkeisilla vohveleilla, jota popsittiin naamat kermassa Manneken Pis-patsaan äärellä. Meitä vähän laiskotti, mutta taisteltiin itsemme katsomaan vielä Atomium -monumenttia, tai siinä väsyneessä tilassa Noora sanoin "Atomiumpaskaa". Metrolla mentiin jonnekin tosi kauas ja vastatuuleen kävellessämme turhauduttiin, että missä se "saatanan häkkyrä" on...Nöyränä kuitenkin vedettiin sanamme takaisin, kun kaukaa korkeiden rakennusten takaa kohosi 102 metriä korkea uskomattoman vaikuttava "häkkyrä". Kyllä siinä leuat kummallakin loksahti, eikä turhaa kyllä tehty tätä reissua! Rankan päivän jälkeen mentiin kokkaamaan hostellin keittiöön gourmet (valmispussista) "spagettia Italiano", ja saatiinpa vihdoin koneellinen puhtaita vaatteita, jotka nyt riippuvat huoneessamme kivasti pyykkinaruviritelmässämme...

-Saana

Ps.Huomaatkaa alempi postaus myöskin! Älkää myöskään antako häiritä, että iphonella otetut kuvat on huono laatusia ja saatoin myös laittaa jonkun kuvan 2 kertaa...terveisin tekniikan ihmelapsi Noora

"Give us ten minutes!"

On tullut huomattua, että suunnitelmien teko tällä reissulla on tylsää, ja jänniä asioita voi tapahtua kelloon katsomatta. Näin kävi, kun 2 väsynyttä turistia laahusti eilen illalla kohti omaa pehmeää sänkyään ajatuksena nukkua "kerrankin pitkä yö". Miten kävikään? Nämä 2 turistia tapasi siinä matkalla hollantilaiset uudet tuttavuudet , jotka olivat juuri lähdössä porukalla Brysselin yöelämää tutkimaan. "Come with us!" Oli ainoa, mitä tarvittiin meidän suunnitelmien muuttamiseen ja siinä noin 2 sekunnin harkinnan jälkeen luvattiin ilmestyä 10 minuutin päästä bilekunnossa tälle samalle paikalle. Juoksujalkaa huoneeseen, ekat mekontapaset päälle ja hajuvettä vähän sinne sun tänne: voila! Bilelook oli mitä parhain...(Näytti siltä, kun se 10 minuutin aikana huoneeseemme olisi osunut trombi).
Tullessamme takaisin huomattiin, että oltiin vähän turhan kesäisissä vermeissä verrattuna koko muun porukan vaatteisiin: yhdellä oli päällä tuulitakki...Jokatapauksessa lähdettiin talsimaan porukan bilevainuajien perässä ja todettiin, että parempi tulla niiden perässä myös takaisin hostellille, sillä reitti ei tallentunut kovin varmasti muistiimme..Oli näet eka kerta kun käveltiin niitä katuja ja kartta ei sattunut mukaan...Hollantilaiset olivat ilmeisesti koviakin bailaamaan, mutta osa heistä näytti siltä, että saattaisivat palata hostellille muita partyeläimiä aiemmin. Etsinnän jälkeen löydettiin kiva pienehkö paikka, jossa juotiin drinksut, tanssittiin ja sitten viimein lähettiin kaikki samaa matkaa takaisin. Ne pitkät yöunet nyt sai sitten jäädä, mutta ehkä seuraavana yönä jätetään bilettäminen vähemmälle ihan jo budjetinkin takia...

-Saana


Huom! Postauksen tapahtumat sijoittuvat to-pe yölle, mutta teknisten ongelmien takia tää tulee vasta nyt :)

Bryssel Luxury

Tänään aamulla jätettiin huuruinen ja hamppuinen Amsterdam taakse ja suunnattiin pienelle retkelle Zaanse Schansiin. Kyseessä on pieni kylä, jossa on tuulimyllyjä ja kiva joki. Tai näin meille kerrottiin mutta ei se ihan niin kauheen pieni ollu mutta tuulimyllyjä oli ja joki oli kiva sekin!
Junalla matka taittu parissa kymmenessä minuutissa mutta mainittakoon, että menomatkassa kesti hieman kauemmin, koska heittäydyimme junasta kaksi pysäkkiä liian aikaisin. Perille päästiin silti jälleen kerran ja oli kyllä vierailun arvoinen paikka :)
Juna-asemalta hypättiin keltaisen koulubussin kyytiin, joka kuljetti meitä ympäriinsä. Kyyti oli vähän töyssystä mutta ehdottomasti 6€ arvosta.
Kaiken kaikkiaan tuulimyllyt oli kivoja, maisemat kauniita ja tarjolla oli juustomaistiaisia, jota häpeilemättömästi kahmimme minkä kerkesimme. Kylästä löyty myös ihan eniten super ihana konditorio, jonka valikoimaa hyödynnettiin surutta.
Retken jälkeen otettiin suunnaksi Bryssel. Junamatka kesti odotettua kauemmin ja oltiin perillä vasta n.19.00.
Mitään hostellia ei ollu varattu mutta oltiin jotain osotteita katottu valmiiks. Veden piiskatessa meidän parhaat päivänsä nähneitä vaatteita ja olemuksia, suunnattiin kohti ensmästä hostellia, joka osottautukin hotelliksi (ei hostelliksi) ja niinpä käännyttiin takas. Meiät ohjattiin kuitenkin nuorisohostelliin, jonka mainokset enteili jopa pahempaa mitä edellisen hostellin pilven haju. Sisälle päästyämme kuitenkin yllätyttiin positiivisesti ja saatiin kuulla, että vapaana on enää yks kahden hengen huone. Hinta oli kohdallaan ja niinpä otettiin se sitten. Saatiin kuulla, että meiän huone on toisessa rakennuksessa ja 'puutarhassa'. Edellisessä hostellissa ton kuultuani olisin juossu mahd. pitkälle mahd. nopeesti mutta en tällä kertaa! Meiän huoneessa on siis oma puutarha, SUIHKU, VESSA, LASIOVET, TOIMIVA VALO, PISTORASIOITA ja vaikka mitä. Life is sooo great! Ja hostellissa on hieno baari, keittiö, biljardipöytä ja ties mitä. Ihan hulluu.
Kaiken vuodatuksen jälkeen vielä todettakoon, että meiän naapurissa asuu huippu kivoja hollantilaisia! Niiden lakanoissa on hiuksia, meillä ei! Muahahaa. Eikä niillä oo omaa kylppärii. Eikä vessaa. Ja ne makso saman hinnan ku me. Muahahhahahaa.
Terveisin,
Noora

Ei lopu täältä polle, ei amfetamiini täältä kukkaloistosta Amsterdamin...

Otsikkoon onkin sit tiivistetty elämä Amsterdamissa. Eilen aamulla siis saavuttiin tänne ja etsittiin kaupungin suosituin nuorisohostelli. Suomalaiset tuulitakkituristit (eli siis me) haukko hetken henkeään heti hotellin kellarimaisessa eteisessä. Tämä ei kuitenkaan johtunut paikan esteettisestä kauneudesta vaan sakeasta ilmasta, jota kymmenkunta ihmistä tuotti pilveä polttamalla. Rohkeasti kuitenkin puskettiin savun läpi ja saatiin tilava huone, jossa yöpyy 16 ihmistä. Huone on siisti ja siellä ei saa polttaa eli ilma on raikas! Hostellissa majailee ihan kunnon kansalaisia eli ei me ihan mihinkään huumeluolaan eksytty :)
Eilen kierreltiin vähän kaupunkia ja käytiin mm. Punaisten lyhtyjen alueella, joka on aika käsittämätön paikka. Muutenkin täällä on aika villiä ja erilaista. Nyt jo on kuitenkin ihan normaalia, että kaupoissa myydän hampun siemeniä tai tajuntaa laajentavia pillereitä.
Takaisin asiaan, yö hostellissa oli rentouttava ja rauhallinen. Niinpä tänään siis lähettiin pirteänä (vesisateessa) kiertelee kaupunkia vähän lisää ja shoppailtiin. Illalla sade sai väistyä auringon tieltä ja me suunnattiin super isoon ja ihanaan puistoon, jonka jälkeen käytiin subwayssä syömässä rankan kävelyn jälkeen. "Ollaan myös löydetty kiva kantapaikka, jossa soi kiva musa" T. Saana. Saana halus kaljalle tänne ja mulle kelpaa paikan ilmanen netti! Kaiken kaikkiaan, this place is soooo sick but we love it! Kaupungissa vallitsee myös huomattava jalkapallohuuma, joka piristää kivasti tunnelmaa! Huomenna meillä on suunnitteilla pieni retki Amsterdamin ulkopuolelle mutta siitä lisää myöhemmin!
-Noora