When life gives you lemons, squeeze that shit and add vodka

Täällä taas! Kello on 10 sunnuntai-iltana, aamulla koulua, läksyt tekemättä ja muut koulujutut kasaantuneena elämää rajoittavaksi metallipalloksi molempien jalkojen ympärille. Epätoivoisena mietin taas tulevaa viikkoa, sen tuomia haasteita ja torstaina alkavaa koeviikkoa. Mihin katosivat jalot tavoitteeni tämän kolmannen jakson koulupanostuksesta, uudesta positiivisesta elämästä ja elämässä menestymisestä? Mihin katoavat päivät ja miksen saa edes välttämättömiä asioita hoidettua niinä muutamana valoisana tuntina, jotka meille on tänne pimeään ja kylmään Siperiaan Suomeen suotu.

Hetkinä joina tunnen epäonnistuneeni kaikessa omaan elämääni liittyvässä, suuntaan nauttimaan kotikaupunkini tarjoamista viihdykkeistä. Tällä kertaa itsetuntoni kohotuksena sai toimia yksi kaupunkimme säälin tunteita herättävistä pubeistä. Istuessani tärkeän näköisenä kaakaota siemaillen muutaman hengen seurueessani, katson tutkivasti ympärilleni. En suinkaan nää retostelevia ja riita haastavia nuoria. Nään toisissaan roikkuvia, liian intiimeissä ja huuruisissa tunnelmissa olevia keski-ikäisiä. Nään kaljun isokokoisen miehen lenkkareihin ja väkivaltaverkkareihin sonnustautuneena, liian iso telttamallinen takki päällä roikkuen. Mies haastaa riitaa keski-ikäisen vähän asiallisempiin vaatteisiin pukeutuneen miehen kanssa. Käskee tätä solmimaan kaulaliinansa tiukempaan ja jo hetkeä myöhemmin tilanne kärjistyy siihen, että plussapallo lenkkareissaan tönäisee toisen miehen kohti pöytäämme, jonka seurauksena mies osuu kahteen seurueemme jäseneen. Koska kysymyksessä on kaksi elämässään takuuvarmasti epäonnistunutta säälittävyyttä, he eivät edes vaivaudu pyytämään anteeksi välikohtausta. Mietin hiljaa mielessäni, että ehkä en olekaan täysin epäonnistunut, ehkä on vielä joku, joka on myös minua alempana.

Sunnuntai-illan filosofituokion jälkeen voimme siirtyä muihin asioihin. Muutama viikko sitten väsäsin koostetta viime vuodestani kuukausi kuukaudelta. Laiskuuteni vei kuitenkin voiton maaliskuun kohdalla ja homma jäi siihen. Niinpä päätin nyt tulla jatkamaan tuota kiinnostavaa tarinaa viime vuodestani.

Huhtikuu

Huhtikuussa lukiolaisia siunattiin taas koeviikolla. Tällä kertaa koeviikko oli kuitenkin kestämisen arvoinen. Nimittäin kokeiden päätyttä edessä oli pääsiäisloma ja lukion bileet. Bileet menivät omalta osaltani ehkä vähän liiankin railakkaissa tunnelmissa mutta pääsiasia on, että hauskaaa oli! Huhtikuussa aloitin taas työt Bonk-museossa oppaana ja niinpä luotsasin varsinkin hirvittäviä oppilasryhmiä Bonkin tarinan syövereihin. Täytin myös kyseisenä kuuna 18 ja synttäreitä juhlittiin melko onnistuneesti mutta ei liian riehakkaasti. Erosin myös monen vuoden odotuksen jälkeen kirkosta heti synttäreiden jälkeen! Autokoulu lähestyi loppuaan ja edessä oli vielä muutama koitos kuten kirjalliset, jotka läpäisin huhtikuun lopussa. Jossain vaiheessa haettiin uusi ajokkini myydyn mopoauton tilalle. Käytiin myös laivalla pyörähtämässä, unohtamatta tietenkään sitä, että Mosse oppi kiipeämään puuhun.




Tunnelmia laivareissulta (sori Nella):





Tajusin etten oo ottanut yhtä ainutta kuvaa autostani koko aikana :D Niinpä kalastin netistä pari kuvaa...

http://www.car-blogger.co.uk

Seuraava kuva vähän valehtelee, koska mulla ei oo punasia penkkejä autossa

http://robson.m3rlin.org

Toukokuu

Toukokuun alussa sitten vihdoin sain ajoluvan ja sanoin hetkeksi hyvästit autokoululle. Työt Bonkissa jatkuivat ja koulussa elettiin viimeisiä stressaavia aikoja ennen kesälomaa. Toukokuu meni pitkälti näiden juttujen parissa ja reiliin valmistautuessa! Olen hyvin pahoillani kissapainotteisista kuvista mutta tutkittuani arkistoja muutakaan ei ole tarjolla...






Kesäkuu

Kesäkuu menikin sitten Euroopan läpi reilatessa, mutta siitä löytyy täältä blogista niin paljon inffoa, että voin tässä kohtaa skipata sen suuremmat esittelyt.
















Heinäkuu

Heinäkuussa palattiin kuukauden tauon jälkeen takaisin Suomeen ja sen jälkeen jatkoinkin töitä Bonkissa. Vierailtiin taas Venlan kanssa Tammelassa Iidan mökillä viettämässä laatuaikaa hyvässä seurassa ja järkyttämässä tammelan nuorisoa teinitaantumuksellamme. Heinäkuu kaiken kaikkiaan oli aika rauhallinen ja päivät kuluivat melko pitkälti museolla.











Elokuu

Elokuun alussa töiden loputtua lähdettiin Iidan kanssa käymään Tallinnassa pikaisella virkistysmatkalla ennen koulun alkua. Liian pian kuitenkin löysin taas itseni koulunpenkiltä harmaan arjen alkaessa synkistää mieltäni. Kävin myös viikonloppuvierailulla Helsingissä tapaamassa vaihtarikaveriani Emmiä ja päädyin myös takaisin museo-oppaaksi rahapulan iskeydyttyä. Unohtamatta tosiaan sitä, että perheemme jäsenmäärä kasvoi jälleen yhdellä nelijalkaisella...















Syyskuu

Heti syyskuun alussa suunnattiin koulun matkalle Rakvereen. Viikko joka vietettiin siellä oli oikeastaan yks vuoden parhaista. Syyskuussa alkoi myös valmistautuminen koulun venäjänmatkaan ja Comenius-vieraiden saapumiseen eli koulupäiviin tuli lisämittaa ylimääräisillä kokouksilla ja suunnittelutapaamisilla.














Syyskuun puolessa välissä sain myös melko pysäyttäviä uutisia Englannin suunnalta. Uutiset toivat mukanaan suruviestin siitä, miten englantikaverini Hannah 18v hävisi 18 kuukauden mittaisen taistelunsa syöpää vastaan ja nukkui pois. Niin sitä hetkessä alkaa katumaan kaikkia niitä asioita, jotka jäivät sanomatta ja tekoja, jotka on liian myöhäistä tehdä. Yhteiset muistot saavat aivan uuden merkityksen, melko kivuliaan sellaisen. Epäuskon ja epätoivon ottaessa vallan voin kuitenkin oppia arvostamaan oman elämäni pieniäkin asioita aivan uudella tavalla ja näin kunnioittaa tuota muistoissani pysyvää tervettä, kaunista ja kultaista ihmistä, jonka elämä päättyi aivan liian aikaisin.
Rest in peace Hannah,  I will always remember you xxxx

Noora

En mä koskaan susta irti päästää voi, sä oot kuin melodia

Iltaa. Ei hätää ihmiset hyvät, nimittäin olen edelleen täysissä ruumiin ja sielun voimissa, vaikka olenkin taas hetken ollut hiljaisuuden vallassa. Eli Tallinnasta tosiaan selvittiin hengissä kotiin, vaikka Venla uhkailikin useampaan otteeseen lähettää mut baari-illan jälkeen Lasnamäelle venäläismafian tuhottavaksi. Kaiken kaikkiaan matkasta jäi taas melkosesti kerrottavaa mun tuleville kissoille (ei lapsille, koska niitä ei tule) ja sainpahan lisäksi katu-uskottavan taisteluarven leukaani. Päivät kulutettiin shoppaillen (ainakin superalkossa, jos ei nyt muualla), kaupunkia kierrellen ja hesellä virolaiseen kulttuuriin tutustuen...Saatoimme muutamaan otteeeseen myös syyllistyä alkoholin väärinkäyttöön kuten suomalaiseen kulttuuriperinteeseen Tallinnan matkoilla kuuluukin.

Tällä hetkellä oloni on jokseenkin uupunut ja aivotoimintani on jostain tuntemattomasta syystä täysin lamaantunut. Näin ollen on aika siirtyä 'virkistysmatkalta' otettuihin kuviin. Kuvat olen julkeasti varastanut Iidalta ja Venlalta, koska lähtökiireessä oma kamerani jäi jälleen kerran kotiin viettämään loputonta kesälomaa. Luvassa siis tavallista parempia kuvia, haha.









Kuvia turistikierrokselta:











Paardit:







Turistikierros jatkuu:











Vuoden epäonnistunein turistikuva:







Iidan uusi pyykkikori!


Paardit osa 2:



Uudet shottilasini! Kiitos näistä kuuluu Venlalle, haha.

Toivottavasti seuraava kuva tuo valoa teidän kaamosmasennuksen täyttämään päiväänne. Note to self: älä matkusta ostoskärryillä baariin.



Maanantaina oli sitten aika palata riehakkaalta lomalta takaisin koulunpenkille. Paluu arkeen oli jälleen kerran tuskainen eikä tunnelin päässä näy edelleenkään valoa. Ehkä juuri tästä kaikesta johtuen teksin sisältö on kelvotonta ja kankeaa. Vielä yritän kuitenkin kerätä itseni valmistelemaan huomista puhettani äidinkielen tunnille, aiheena tällä kertaa sydäntäni lähellä oleva 'Miksi pitäisi erota kirkosta'. Luvassa kitkeriä mielipiteitä ja niiden puolustamista. Eli jos mua ei näy tai kuulu täällä blogin puolella, niin olen luultavasti vaiennettuna koulun roskiksessa sentin palasina tai kouluruokalan lihakeittossa soseutettuna.

-Noora