15.10.2012

And it was New York, New York


Heippahei ja hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Tulin vähän päivittelemään viime viikon kuulumisia sekä kertomaan tulevan parin viikon ohjelmasta. Viime viikko meni oikeastaan pitkälti väsymyksen ja vitutuksen syvimmissä syövereissä. Näistä (ainakin toinen), nimittäin väsymys selittyy viime viikon tiistaille sijoittuneilla lukion bileillä. Loppu viikosta rankan uupumuksen saattelema kirjoitin raivokkaan postauksen kaikista minua vituttavista asioista. Loputtomalta ja silloin niin tähdelliseltä tuntunut listani jäi kuitenkin sitten julkaisematta, koska mielenterveyteni ei olisi kestänyt yhtään moraalisoivaa kommenttia siitä, miten en osaa arvostaa elämää ja sen tuomia iloja ja elämyksiä. Päätin nyt kuitenkin rohkaistua ja julkaista osan tästä salaisesta, nyt niin säälittävältä tuntuvasta asiakirjasta, jonka perjantain synkkinä hetkinä laatisin.
Eli siis minua vitutti mm: Pimeys, sade, kylmyys, koulu, läksyt, enkun portfolio, enkun kirjaraportti, uskovaiset hihhulit, kirkkohistoria, biologia, solut, todennäköisyyslaskenta, ruotsi, aamuherätykset, moraalisoivat opettajat, epäpätevät opettajat, ihmisten positiivisuus, laiskuuteni, liikuntaa koskevat blogipäivityksen jotka aiheuttavat huonoa omaatuntoa, väsymys, työt, kärpäset, tietyöt, sekä muutama muu pieni seikka. Toivon, että kukaan ei ota yllä mainitsemiani asioita liian vakavasti ja yrittäkää ymmärtää ennen kuin vedättä herneen nenään, että välillä (jopa minua) vituttaa. Tällä hetkellä mieleni on kuitenkin iloinen ja aurinkoinen. Tämä saattaa johtua esim. alla olevista kuvista.


tumblr_mbshsz8kdg1rccxfco1_500_large


A3M_3W9CUAAGWp9_large.jpg_large

155599_496641937013270_1395259023_n_large

81367_large

Eli jos jollekin jäi vielä epäselväksi niin kohta suuntaankin jo kohti New Yorkia! Sitä ennen on kuitenkin vielä luvassa paljon kaikenlaista muuta toimintaa. Nimittäin huomenna vihdoin ja viimein saapuvat kauan odotetut norjalaiset ja walesilaiset vieraat. Koulumme on siis mukana Comeniusprojektissa, johon kuuluu myös lukio Norjasta sekä Walesistä. Kyseisistä kouluista saapuu oppilaita tutustumaan Uuteenkaupunkiin ja kouluumme. Niinpä tämä viikko on melko kiireinen järjestäessä vieraille kaikenlaista ohjelmaa ja yrittäessä epätoivoisesti suorittaa jotain pakkaustakin jossain vaiheessa mahdollisesti.

Kauaa en kuitenkaan ehdi nauttimaan ulkomaalaisista vieraistamme, sillä perjantaina lähden koulun järjestämälle Pietarin matkalle, josta puolestaan palaamme maanantai-illalla. Seuraava yönä suuntaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää (aivan liian pitkän tauon jälkeen), nimittäin matka kohti New Yorkia alkaa. Takaisin Suomeen tullaan tämän kuun viimeisenä päivänä, joten siihen asti mun osalta täällä blogissa eletään luultavasti hiljaiseloa. Sen jälkeen onkin sitten toivottavasti paljon kerrottavaa ja voisin jopa tällä kertaa kunnostautua kameran kanssa ja yrittää edes ottaa jotain kuvia...
Pahoittelen tekstin sekavuutta ja ala-arvoista laatua, toivottavasti kuitenkin ymmärrätte, että maanantai-iltana kello 9 jälkeen multa on turha odottaa yhtään tasokkaampaa suoritusta.

Palaillaan varmaan sitten marraskuun puolella! Hyvää lokakuun loppua ja kivoja syyslomia kaikille :)

Noora










9.10.2012

Santa Claus is coming to town!!

Just asking: Onko normaalia, että joulufiilis iskee lokakuun alussa? Löysin nimittäin eräänä iltana itteni vilkuilemasta ikkunasta ulos josko vaikka katulampun valoa vasten näkyis satavia lumihiutaleita ja maa olis jo valkeanaan (samalla kun hyräilin mielessäni Valkeaa joulua).. -Tulin siihen tulokseen, että oon pimahtanu. Eihän kellään nyt keskellä syksyn väriloistoa voi olla joulufiilis.
MITÄ VIELÄ!! Omin silmin todistin viime sunnuntaina miten tvstä tuli ihan tosiaan mainos, jossa taustalla ensinnäki soi "Joulu on taas" -renkutuksen jonkinlainen uus muunnelma, ruudussa esiinty useita joululahjapaketteja ja vieläpä sato lunta O.O. Se on täällä. Ette voi enää välttyä siltä.

Itse oon henkilökohtasesti niitä jouluihmisiä, jotka ottaa irti kaiken joulusta jo hyvissä ajoin ennen joulua ja jatkaa tätä fiilistelyä myös tarpeeks pitkälle kevääseen.. Erityisen ylpee oon mun joulutortuntekotaidoista (siihen ei kaikki pysty) ja ensimmäiset joulutortut oonki yleensä "leiponu" lokakuussa ja viimesimmät saatan pyöräyttää siinä maaliskuun tienoilla :) THEY ARE JUST TOO GOOD. Lisäksi meillä ei todellakaan päde mikään "nuutinpäivänä joulukuusi heivataan"- sääntö vaan yleensä siinä hiihtoloman korvilla on koittanut viimein aika luopua siitä kuusestakin..

Joku saattaa kuvitella, että jos otetaan kaikki irti joulusta jo hyvissä ajoin, niin sitten varmaan lahjatki ostetaan hyvissä ajoin. Ehei! Se on vähän niinkun se juttu, että lahjojen osto & The Joulusiivous pitää jättää aina viimeselle viikolle. Mielellään aatonaatolle, jos mahdollista, ja miksipä se ei olisi mahdollista? 

Ehkä oon sittenkin pimahtanu. Nimittäin tänään toivoin, että tulis intiaanikesä ja pääsisin taas ottaa aurinkoa bikineissä ja nauttii kesästä.. En kuitenkaan suostu syyttämään pelkästään itseäni tästä mun biologisen kelloni sekoamisesta, vaan oon pienessä mielessäni pähkäilly että tää kaikki johtuu vaan siitä että SUOMEN KESÄ JA TALVI EIVÄT NYKYÄÄN EROA TOISISTAAN KOVIN MONELLA TAVALLA.

Still I'm dreaming of a White Christmas <3

PS. Nyt skarppina niiden tonttujen kanssa!!

- Saana

6.10.2012

Tell the world I'm coming home

Oikein sateista perjantai-iltaa kaikille!
Kuten arvata saattoi, elämäni on jälleen kerran ajautunut pisteeseen, jossa perjantai-iltana istun koneella, vain koira seuranani. Surkeiden sielujemme yhteyttä ja sosiaalisen elämäni (tai sen olemattomuuden) säälittävyyttä voisin jälleen pohtia yhden romaanin verran. Säästän kaikki ihmisparat kuitenkin tältä ainaiselta pitkästyttävältä jauhamiselta ja siirryn muihin asioihin.

Aina joskus kun eteeni sattuu tämän perjantain kaltaisia masentavia ja synkkiä sadepäiviä, jolloin laiskuuteni ja saamattomuuteni nousee uusiin ulottuvuuksiin, löydän itseni tutkimasta lentoja milloin mihinkin maailman kolkkaan. Tällä kertaa kuitenkin lyhyt, pettymyksen ja epätoivon täyttämä vierailu op-nettipankissa murskasi unelmani sivistävästä kaupunkimatkasta tai auringon palvomisesta koostuvasta rentoutuslomasta etelän lämmössä. En halua kuitenkaan, että te lukuisat myötätuntoiset lukijat menetätte yöunenne epäonneni tai oikeastaan puuttuvien kultavarantojeni takia. Reilua on siis kertoa, että edessäni on kaksi ulkomaanmatkaa lokakuun aikana, eli syytä tähän syysmasennukseen ei ainakaan hetkellisesti ole havaittavissa.

Lopulta päädyin kuitenkin tutkimaan lentoja, minulle aina niin rakkaaseen, Iso-Britanniaan! Vietin tosiaan parisen vuotta sitten vuoden Mansfieldissä Englannissa vaihto-oppilaana, joten taas kohta olisi aika mennä moikkaamaan hostperhettä, kavereita ja tuttuja. Ajankohdaksi on jo melkein varmistunut hiihtoloma, mutta lentojen varaus saa vielä toistaiseksi odottaa. Intouduttuani ajatuksesta, että pääsisin vuoden tauon jälkeen taas käymään toisessa kodissani sai minut selailemaan vanhoja kuvia vaihtovuoteni ajalta. Liikutuksen, ikävän ja masennuksen vallassa tutkin tuota minulle nyt niin vierasta elämääni. Lopulta päätin tulla tännekin jakamaan muutaman kuvan ja muiston vuoden ajalta. Luvassa sekavassa järjestyksessä satunnaisia kuvia vuodestani.
Tän ensimmäisen kuvan eeppisyys saattaa olla vähän liikaa osalle katsojista, joten be careful. Kuva on otettu 28.08.2010 melko aikaisin aamulla Helsinki-Vantaan lentokentältä. Matkalle lähdössä kaksi innokasta vaihto-oppilasta, minä ja Nina. Miten voidaankin näyttää noin innokkailta...

  kaunista<3

mo 134

IMG_0062

IMG_0088 IMG_0091

Country Fair!

 IMG_0144 IMG_0127

IMG_0118

IMG_0161

Cambridgen matka päättyi moottorien varteen uskollisen sotaratsun lahottua miljoonatta kertaa.

  IMG_0213

IMG_0212

Talvi puolestaan yllätti ainakin kaikki britit. Teitä ei aurattu ja kaduilla meni vaan pieni polku keskustaan. Ei sillä, että missään ois ketään liikkunukkaan muutaku muutama hullu suomalainen. Oltiin varmaa Ninan kanssa ainoot asiakkaat Mansfieldin kaupoissa ku kukaan muu ei suostunu poistumaan talosta. Koulut suljettiin pariks viikoks "vaarallisen sään ja liian lumen takia". Näinpähän hyvin kekseliään miehenkin, joka lumilapion puuttuessa käytti lapiointiin uunipeltiä...

  IMG_0225

DSC_0007

IMG_0260

IMG_0247

IMG_0248

Lopulta kävi kuitenkin niin, että kun me otettiin maaliskuussa bikineissä aurinkoa, ruohon alkaessa vihertää, Suomessa oli vielä metrin verran lunta, haha!

  SUMMER 018

SUMMER 004

IMG_0699

 Mulla on jopa ikävä tota pelottavaa puhuvaa papukaijaa, joka aina huuteli kutsuvasti mun nimeä...

  IMG_0644

 Robin Hoodin kotipuu!

  IMG_0204

Chatsworth 245_2

IMG_0803_2

IMG_0806_2

IMG_0825

Mun huone :)

 IMG_0015

Pakko myöntää kuitenkin, että mulla ei oo kauheesti ikävä a.) tota kylpyammetta b.) kylppärin kokolattiamattoa tai c.) suihkua, josta ei koskaan tule oikeen lämpöstä vettä...

  IMG_0017

 <3

IMG_0012

 Gosh I miss those happy times! :(

Noora

3.10.2012

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan


Heippahei ihmiset! Saattaa ehkä mahdollisesti olla niin, että näiden viimesten kuvien lisääminen sieltä Rakveresta, sekä kaiken muunkin päivittely tänne blogin puolella on jääny viimesen kuukauden aikana vähemmälle. Melko luottavaisin mielin voin kuitenkin todeta, että tämä seikka ei varmasti ole aiheuttanut kovin suurelle yleisölle isompaa mielipahaa, joten säästän teidät säälittäviltä selityksiltäni kiireisestä elämästäni tai sen puuttumisesta. 

Tämän lukuvuoden ensimmäinen elämänhaluni riistävä tapahtuma eli koeviikko on nyt takanapäin. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen panokseeni (tähtihetkiini ei tosin lukeutunut sunnuntain olotila, jossa vapisten vessan lattialla maatessani häälyin elämän ja kuoleman rajamailla, tuskaille seuraavan päivän historian koetta. Lauantaina tuli siis tosiaan piipahdettua ulkona pitkästä aikaa) ja sen tuottamaan tulokseen. Panostani ja sen tuottamaan tulosta voimme kuitenkin arvioida uudelleen sitten kokeiden palautuksen yhteydessä. Koko koeviikon ajan syötin itselleni muunneltua totuutta siitä miten elämälleni löytyy jokin uusi ja mullistava tarkoitus heti piinan loputtua. Tänään jouduin kuitenkin myöntämään itselleni totuuden. Säälittävyysasteeni taitaa vain nousta kokeiden loputtua ja elämältäni katoaa viimeinenkin suunta. Eihän sitä muuta tekemistä olekaan kun lukea venäjän sanoja epätoivon vimmalla tai opiskella maailman kulttuuripiirejä ulkoa. Säälittävyydestäni voimme kuitenkin nyt siirtyä näihin kauan odotettuihin kuviin!

Seuraavat päivät Rakveressa olivat ainakin yhtä kiireisiä ja hupaisia kuin edellisetkin. Ainakin käveltyä tuli kilometri jos toinenkin. Väsymyksen ja epätoivon vallatessa mieleni annan kuvien puhua puolestani!

































-Noora