Cardiff, Wales

Tervehdys kaikki! Palaan teknisten ongelmien jälkeen takaisin keskuuteenne. En vieläkään suostu myöntämään vuonna 2007 ostetun kannettavani kaipaavan uutta seuraajaa. Yhteistä elämäänne kuitenkin hieman varjostaa se seikka, että joka kerta netin avatessani uskollinen ystäväni kaatuu. Annan hänelle kuitenkin pari päivää pakkolomaa ja sen jälkeen palaamme asiaan entistä tehokkaampina. Tai sitten emme.

Mutta se siitä nykyteknologian heikkoudesta ja kestämättömyydestä, nimittäin on aika siirtyä asioissa eteenpäin. Tai no minun tapauksessani kuitenkin ehkä taaksepäin, koska kohta kuukauden takaiset, muutamat säälintunteita herättävät kuvat Walesin matkaltani kaipaavat julkaisua. Matka oli siis koulun järjestämä, tarkemmin ottaen osa Comenius-projektia, jossa olemme mukana. Lokakuussa (saattoi myös olla marraskuu...) muistaakseni mainitsinkin kyseisestä projektista täällä blogin puolella. Silloin vieraaksemme saapui norjalaisia ja walesiläisiä ihastelemaan Uudenkaupungin metropolia ja sen tarjoamia mahdollisuuksia. Nyt puolestaan oli sitten vuorossa 5 päivän vastavierailu Walesin Cardiffiin, johon lähdimme 4 oppilaan ja 2 opettajan voimin.

Vierailuohjelmaan sisältyi mm pikavisiitti Lontooseen, jossa kävimme pyörähtämässä parlamenttitalon sisätiloissa ja katsastamassa Oxford Streetin houkutukset.












Yhden päivän uhrasimme "työlle" eli projektiin sisältyvälle tehtävälle. Tehtävään sisältyi koko päivän kattava Cardiff-kaupunkikierros. Alla kaksi harvinaisen järkyttävää turistikuvaa, joiden esteettisyys on silmiä hivelevää. Puolustukseksi haluan kuitenkin sanoa, että käveltyämme päivän piiskaavassa vesisateessa voimme tuskin odottaa parempaa.





St Fagans ulkoilmamuseo yllätti meidän positiivisesti ja tällä kertaa sääkin oli suopea.



















Muuten matka voidaankin sitten tiivistää lyhyesti ja ytimekkäästi: Hyvä seura, KFC ja shoppailu. Eli siis kaikinpuolin onnistunut matka. Nyt on kuitenkin aika siirtyä taas näistä lomatunnelmista todellisuuden eli koeviikon pariin. Oikein kivaa pääsiäistä kaikille!

Noora

Ps. Kuten joku onkin saattanut huomata, tein pientä ulkoasumuutosta blogiin. Valitettavasti se jäi kuitenkin kesken laiskuuteni niiden teknisten ongelmien takia. Yritän kuitenkin korjata tilanteen kunhan selviän kokeista ja muista kiireistä. Eli voitte odottaa parannuksia vuoden 2017 jouluun mennessä.

Back to Mansfield

Hyvää iltaa ihmiset hyvät. Pitkästä aikaa palaan vuodattamaan teille synkeän elämäni kurjaa itkuvirttä. Matkusteltuani muutamaan otteeseen viimeisen kuukauden sisällä sateiselle saariryhmittymälle, olen pahasti jäljessä kaikessa kouluun liittyvässä. Kuluneen viikon olen huonolla menestyksellä yrittänyt kiriä kanssaopiskelijoitani kiinni ja siitä syystä olen pysytellyt poissa koneen luota. Tekemättömien töiden pino kuitenkin salakavalasti kasvaa kasvamistaa ja epätoivon esirippu lipuu varjostamaan päiviäni ja kevään ensimmäisiä valonsäteitä. Tällä kertaa en kuitenkaan aio kirjoittaa vanhan testamentin mittaista selostusta koulusta, epäsosiaalisuudestani tai maailmanvääryydestä. Sen sijaan kerään viimeisetkin tahdonrippeeni ja teen pintaraapaisuksi jäävän postauksen Englannin matkastani.

Suurin osa teistä saattoikin lukea matkani alkuvaiheista ja lentokenttävitutuksestani. Kaikesta huolimatta matkani jatkui kuitenkin kohti kotia eli Mansfieldiä. Bussissa istuessani ja auringon paistaessa hymyileville kasvoilleni tunsin vihdoin elämän palaavan kaamoksen täyttämään mieleeni. Lampaiden laiduntaminen vihreillä lumettomilla niityillä välitti kevään ilosanomaa kaikessa kauneudessaan. Päivän loputtomalta tuntuvan matkustamisen jälkeen hymyni leveni entisestään nähdessäni Mansfieldin bussiasemalle saapuneen vastaanottokomitean.

Viikko Mansfieldissä kului turhankin nopeasti, koska tekemistä ja näkemistä riitti jälleen kerran. Päivät noudattivat joskus niin tutuksi tullutta kaavaa, joka sitemmin on ajan kuluessa hautaunut muistojeni loputtomaan tyhjyyteen. Kaikessa lyhykäisyydessä ja yksinkertaisuudessa viikkoni kului seuraavanlaisesti: kavereita ja tuttuja nähden, pubilounailla hyvässä seurassa, kotona oleillessa, pakollisella vierailulla Nottinghamissa, hostpapan 75v synttäreillä, liikaa syödessä ja liian vähän nukkuessa. Unohtamatta loputtomia keskusteluja hostäidin kanssa ja pakollisia Mansfieldvierailukohteita. Ainiin ja kävinpä muuten katsomassa myös elämäni ensimmäisen rugby-ottelunkin. Siinä vasta kiehtovan aggressiivinen laji.

En enää edes jaksa pahoitella kunnollisten kuvien puuttumista mutta todettakoon, että tällä kertaa muistin sentään ottaa kameran matkalle mukaan. Valitettavasti kuitenkin unohdin sen olemassa olon lähes kokonaan kuten totuttua, joten saatte tyytyä muutamaan maisemakuvaan. En usko, että liian moni ihminen haluaa esiintyä supersuositussa blogissani, joten jätän kuvat ihmisyksilöistä vähemmälle.

Huoneeni, joka näyttää niin tyhjältä ja siistiltä verrattuna parin vuoden takaiseen.







Edes yllä kuvatun liskon iloinen hymy ei poistanut sitä tosiasiaa, että jälleen kerran jouduin sanomaan hyvästit ja palaamaan takaisin Suomeen. Tällä kertaa lähteminen tuntui yhä vaikemmalta ja ikävä Mansfieldiin palasi jo bussin kaartaessa pois saattajien näköpiiristä.

Nyt palaan kuitenkin lauantai-illan 'rientoihini' eli luvassa villiä menoa yksikseni kotona, sivistynyttä pitsansyöntiä ja siideri. Eli todellisuudessa makaan sohvalla umpihumalassa pitsarasvan valuessani poskeltani Villihevosten soidessa taustalla. Kyseisen mielikuvan pinttyessä verkkokalvoillenne toivotan hyvää viikonlopun jatkoa ja riehakasta lauantaita.

-Noora

Pikakatsaus tulevaan

Heippatirallaa taas. Jatkan jo totutulla linjalla eli kuvattomien, nopeasti kyhättyjen säälittävien pikakuulumispostausten parissa. Nimittäin tulin nopeasti toteamaan, että huomenna otan jälleen kerran suunnakseni Helsinki-Vantaan ja kohtaan matkustuspäivän haasteet. Luvassa saattaa siis olla raivon sokaisemia postauksia iljettävistä ja ilkeistä matkaajista, jotka ovat päivääni synkentäneet. Jos kaikki menee kuitenkin positiivisen pirteästi (not) kuulette minusta seuraavan kerran luultavasti sunnuntaina, jolloin toivottavasti olen kotiutunut takaisia hyytävään Suomeen. Pidemmittä puheitta suuntaan katseeni huomista ja ennen kaikkea tulevaa WALESIN matkaa kohden.

Lisäsin sittenkin kuvan. 

-Noora