'Cause you only need the light when it's burning low

Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille. Olen palannut muutaman sekunnin kestäneen nöyryyttävän tv-esiintymiseni jälkeen takaisin keskuuteenne. Syy poissaolooni ei kuitenkaan ollut häpeä, jota tunnen näytettyäni sortuneen padon alle jääneeltä majavalta, vaan yksinkertaisesti laiskuus ja saamattomuus. Koulutöiden määrän väääjäämätön lisääntyminen on myös osaltaan ajanut huojuvan mielentasapainoni heikentyneeseen tilaan, jonka seurauksena olen kykenemätön jakamaan sieluni synkimpiä saloja teille. Perjantain kunniaksi kokosin kuitenkin viimeiset tahdonrippeeni ja saavuin kertomaan teille miten viikkoni vierailijan majoittaja sujui.

Virolaisten vieraidemme saapuessa maanantaina iltapäivällä sateiseen Uuteenkaupunkii oli tunnelma melko väsynyt ja harmauden masentama. Yhteisen illanvieton jälkeen olin kuitenkin vielä tuplasti väsyneempi kuten myös vieraani. Viikko ei siis alkanut lupaavasti pirteissä tunnelmissa vaan selviytymistaistelu väsymystä vastaan oli alkanut. Tiistaille ja keskiviikolle oli järjestetty kaikenlaista ohjelmaa, johon sisältyi muun muassa kaupunkikierros (kylmässä ja harmaassa Uudessakaupungissa, keilailua (toimimattomilla radoilla), vierailu Turussa ja jälleen kerran yhteinen illanvietto. Tämän lisäksi meidän majoittajien oletettiin vielä osallistuvan oppitunneille ja tekemään läksyjä normaaliin tapaan. Sanomattakin on siis varmaan selvää, että torstaina vieraiden suunnatessa kotiinsa oli univelka ja väsymys kasvaneet aivan uusiin lukemii. Väsymyksestä ja päivien hektisyydestä huolimatta meillä ja vieraillamme oli hauskat ja erilaiset pari päivää. Täytyy kuitenkin sanoa, että helpotus oli silti melkoinen kun iloisesti heilutin bussin perävalojen häipyessä kulman taakse.  

Siinä kaikessa lyhykäisyydessään selostus tekemisistämme. Kuvia (yllättävää..) vierailulta ei ihan hirveästi ole. Nekin kuvat mitä otin sisältävät ihmisiä, jotka eivät välttämättä halua täällä blogissa esiintyä. Eli saatte tyytyä seuraaviin kuviin: 

Kissan luuranko kiehtovalta vierailulta Aboa Vetuksessa.

Innostuneita nuoria Uudenkaupungin torilla muistomerkkiä ihailemassa.

Seuraavaksi haluan toteuttaa Vilman hartaimman toiveen, joka oli päästä joskus esiintymään blogissani.

Noniin ja se siitä virolaisten vierailusta. Reilin valmistelu sensijaan on edennyt jälleen pienin askelin. Palanut hostelli on melkein korvattu ja uudella ja Yorkinkin hostelli suvaitsi jälleen näyttäytyä internetin ihmeellisessä maailmassa. Aloitimme pienimuotoisen taustatyön kohteitamme koskien ja kartoitimme mahdollisia paikkoja, joissa haluamme vierailla. Seuraavan viikon/viikonlopun aikana meillä on suunnitelmissa tehdä ristiretki Turkuun reilikorttia ostamaan ja muita tarvehankintoja tekemään. Mutta niistä myöhemmin lisää. Saatan palata tänne kuitenkin ennen sitä muiden asioiden kanssa, mutta aika näyttää miten käy. 

Ps. Tarkoitukseni oli julkaista tämä postaus eilen mutta teknillisten ongelmien ja väsymyksen takia se lykkääntyi aamuun. Eli en suinkaa ole vielä niin sekaisin, etten tiedä mikä viikonpäivä on kyseessä.

-Noora

Major fire and hostels

Hei taas. Nyt kun kaikki olette toipuneet Rooseveltin ylettömän söpöyden aiheuttamasta hämmennyksestä, voimme siirtyä muihin aiheisiin, jotka tällä kertaa liittyvät johonkin aivan muuhun kuin antiikkinalleihin.

Ohimennen olen ehkä saattanut raottaa teille ensi kesää ja sitä koskevia suunnitelmia. Erityisemmin en ole mielestäni vielä mitää matkasuunnitelmia täällä kertonut, mutta nyt katsoin aiheelliseksi tulla fiilistelemään kesää ja sen mukanaan tuomia seikkailuja.

Eli siis kesäkuun alussa (10.6) minä, sekä matkaseuralaiseni suuntaamme kohti Helsinki-Vantaata, josta matka jatkuu kohti Irlantia. Tarkemmin ottaen Dublinia. Tämän jälkeen tarkoituksemme on reilata viisi viikkoa ristiin rastiin Irlantia, Skotlantia, Englantia ja Walesiä. Lento takaisin Suomeen lähtee 19.7 Lontoosta. Vaikka olemmekin tehneet melko tarkat suunnitelmat reilimme etenemisestä, aion pitää ne teiltä vielä toistaiseksi salassa. Muahaha. Eli siis viime kesästä poiketen ollaan tehty jo etukäteen hostellivarauksia ja reittisuunnitelmia rahan ja hermojen säästämiseksi. Toisaalta tämä vähentää reissun yllätyksellisyyttä, mutta välillä ehkä hyvä kokeilla matkustamista näinkin. Viime kesänä kun matkaan lähdetiin pelkästään yhden laivalipun ja reilikortin voimin. Toisaalta viime kesän reissu poikkesi monin tavoin ensi kesän suunnitelmista, eikä silloin tarvinnut huolehtia lennoista ja muista 'rajoitteista' mitkä tuovat omat haasteensa matkan suunnitteluun.

Suunnittelusta ja varauksista huolimatta kaikki ei aina silti käy kovin helposti, eikä yllätyksiltä vältytä. Sain nimittäin alkuviikosta melko mielenkiintoisen sähköposti, jossa kerrottiin varaamamme hostellin palaneen maan tasalle. Asiatyyliin hostellin omistaja ilmoitti, että henkilövahingoilta säästyttiin mutta hostellin uudelleen rakennus venyy vuoteen 2014. Wait, what? Heillä kuitenkin on myös kaksi muuta hostellia, josta he tottakai tarjoavat meille ilomielin yösijaa jos tarve sitä vaatii. Hinnat ja muu informaation sähköpostista tosin uupui...Totuttuun tapaan liputan yhä edelleen hostellien puolesta, vaikka hostellirakastajaminäni saikin pienen kolauksen palouutisen seurauksena. Kaikki te ennakkoluuloiset ihmiset ottakaa kuitenkin huomioon, että palo olisi myös voinut tapahtua vaikka hienossa hotellissa, eli ei ole syytä leimata kaikkia hostelleja tämän takia. Täytyy myös myöntää, että vaikka kyseessä olikin vakava onnettomuus, en voi olla tuntematta pientä hilpeyttä tapauksen koomisuudesta.

Toinen kysymyksiä herättävä hostellisattuma tapahtui Yorkin hostellin kanssa (kyllä, tein suuren paljastuksen kertoessani, että matkaamme todennäkoisesti Yorkiin). Olimme jo pitkään metsästäneet Yorkista kohtuuhintaista yösijaa, kunnes silmiimme osui sopiva yksilö. Hostelli oli tarjolla sekä HostelBookersissa että HostelWorldissä. Sovimme, että varaan hostellin myöhemmin illalla, että saadaan sekin vihdoin tehtyä. Yrittäessäni varata hostellia kahden tunnia kuluttua se oli kuitenkin yksinkertaisesti kadonnut savuna ilmaan. Emme löytäneet sitä kummaltakaan sivulta, jossa se vielä kaksi tuntia sitten oli oleillut. Hostellin yhtäkkinen katoaminen maailmankartalta ei takuulla lupaa hyvää, mutta toivottavasti saamme sen vielä jostain käsiimme, koska rajallinen budjettimme ei suosi kalliita majoituksia.

Mielenkiinnolla jäämme siis odottamaan kesää ja sitä montako hostellia on palanut, kadonnut tai muuten vaan tuhoutunut päästessämme paikalle. Monia muitakin kysymyksiä on vielä matkan suhteen melko auki ja paljon hankitoja tehtävänä. Lentoliput on sentään jo ostettu ja seuraavaksi täytyy suunnata reilikortin ostoon. Valmiiksi suunnilteltu matka tarjoaa myös mahdollisuuden tutusta kohteisiin etukäteen ja tämäkin taustatyö tulisi aloittaa mahdollisimman pian. Matkaan kun on enää aikaa se alle kaksi kuukautta...

Tässä oli nyt pientä inffoa tulevasta, mutta seuraavien kuukausien aikana tulen varmasti vielä monta kertaa mainitsemaan matkasta ja siihen liittyvistä asioista. Nyt on kuitenkin aika unohtaa lomafiilistelyt ja keskittyä siivoamiseen, nimittäin maanantaina saapuvat virolaiset vieraamme, jotka siis tulevat nyt vuorostaan Rakverestä vastavierailulle. Rakverejutuista löytyy tietoa täältä ja täältä. Mutta siitä lisää sitten ensi viikolla!

                                                                      Kuvat

HUOM! Kaikki muistaa sitten tiistaina katsoa kello 20:00 ykköseltä Yle Prisma Studion, jossa juttua työpaikastani eli Bonk-museosta!! Toivottavasti kaikki innostuvat ohjelman takia vierailemaan Bonkissa ja jos ei muuta niin voitte ainakin toivoa, että vilahdan ohjelmassa itseni nolaten. Vahvasti kuitenkin epäilen, että ohjelman katsojalukuja ajatellen hämmentävä osuuteni on leikattu pois. Toivossa on hyvä elää.

-Noora

Roosevelt!

Riemukasta perjantaita kaikille. Ollessani tänään poikkeuksellisen loistavalla tuulella (lue: koeviikko loppui VIHDOIN) päätin tulla teillekin jakamaan hyvää mieltä hupaisien juttujeni merkeissä. Tällä kertaa kylläkin luvassa vähän erilainen postaus. Eli vuorossa ei siis ole nillitystä lapsista, uskovaisista tai siitä kirotusta lukiosta. Eli päätin tulla paljastamaan teille muutaman yksityiskohdan himoitun salaisesta vapaa-ajastani, joka koulun ohella vaihtelevalla menestyksellä porskuttaa eteenpäin.

Kuten osa tietääkin, nuorena olin viriili ja vilkas. Liikuntaharrastukset olivat lähellä kivistä sydäntäni ja niiden parissa vierähti päivä jos toinenkin. Salakavalasti kuitenkin kiemurtelin itseni kaikesta liikunnasta pois ja jäljellä jäi päiviinä tyhjä aukko. Tämän aukon täyttämiseen olen yrittänyt toisinaan keksiä ratkaisua. Niinpä sitten päätin ilmoittautua paikallisen kansalaisopiston antiikkinalle-kurssille. Kurssin katu-uskottavuuden hipoessa 200% ja osallistujien keskiäin kirivän 60 ikävuoteen, alan epäröimään. Mielessäni pyörii lauantaiaamuna kello 9 monia kysymyksiä kun edessäni on kangasmytty, muutama nahanpala ja teräaseita. Monen  hikisen ja epätoivon täyttämän tunnin jälkeen edessäni istuu nalle. Ei mikä tahansa nalle, vaan aito antiikkinalle, joka on puulastuilla täytetty ja väkivallalla rakkaudella valmistettu. Nallen lasisilmät katsovat minua kysyvästi ja lopulta kysymykseen löytyy myös vastaus: Roosevelt. Nalle nimetään siis Rooseveltiksi ja hänen toiminnantäyteinen elämänsä voi alkaa.

Tässä muutama kuva Rooseveltista kauniissa luontomaisemissa.

Roosevelt istuu:



Roosevelt seisoo (muistinko mainita, että nallella on liikkuvat nivelet?):



Roosevelt kuolleessa päärynäpuussa:



Roosevelt ja lyhty:



Roosevelt ja Porin olut:



Aiemmin talvella osallistuin myös toiselle kansalaisopiston kurssille. Silloin vuorossa oli korukurssi, jonka tuloksia seuraavaksi.









Pienellä harjotuksella hyvä tulee...Täytyy sanoa, että monista epäilyistä ja ilkeistä kommenteista huolimatta voin tyytyväisenä sanoa ihmisille olevani enemmän kuin onnellinen kursseille osallistumisestani. Suosittelen siis lämpimästi kaikile kokeilemaan uusia (myös niitä ei niin muodikkaita) harrastuksia, jotka tuovat vaihtelua salin ja zumban täyteiseen elämäänne. Edelliset harrastukset toimivat täysin teoreettisina esimerkkeinä, koska eihän minulla oikeasti mitään ole salitreeniä vastaa...

Käykää kurkkaamassa täällä Rooseveltin pelästynyttä ystävää Kennedyä. Nyt siirryn ansaitun viikonlopun viettoon eli palataan asiaan kun siltä tuntuu. Huomenna lähden kuitenkin katsastamaan Uudenkaupungin hullunhurjaa yöelämää, joten siitä toipuminen saattaa viedä tovin.
Hyvää viikonloppua kaikille!

Noora