Tell the world I'm coming home

Oikein sateista perjantai-iltaa kaikille!
Kuten arvata saattoi, elämäni on jälleen kerran ajautunut pisteeseen, jossa perjantai-iltana istun koneella, vain koira seuranani. Surkeiden sielujemme yhteyttä ja sosiaalisen elämäni (tai sen olemattomuuden) säälittävyyttä voisin jälleen pohtia yhden romaanin verran. Säästän kaikki ihmisparat kuitenkin tältä ainaiselta pitkästyttävältä jauhamiselta ja siirryn muihin asioihin.

Aina joskus kun eteeni sattuu tämän perjantain kaltaisia masentavia ja synkkiä sadepäiviä, jolloin laiskuuteni ja saamattomuuteni nousee uusiin ulottuvuuksiin, löydän itseni tutkimasta lentoja milloin mihinkin maailman kolkkaan. Tällä kertaa kuitenkin lyhyt, pettymyksen ja epätoivon täyttämä vierailu op-nettipankissa murskasi unelmani sivistävästä kaupunkimatkasta tai auringon palvomisesta koostuvasta rentoutuslomasta etelän lämmössä. En halua kuitenkaan, että te lukuisat myötätuntoiset lukijat menetätte yöunenne epäonneni tai oikeastaan puuttuvien kultavarantojeni takia. Reilua on siis kertoa, että edessäni on kaksi ulkomaanmatkaa lokakuun aikana, eli syytä tähän syysmasennukseen ei ainakaan hetkellisesti ole havaittavissa.

Lopulta päädyin kuitenkin tutkimaan lentoja, minulle aina niin rakkaaseen, Iso-Britanniaan! Vietin tosiaan parisen vuotta sitten vuoden Mansfieldissä Englannissa vaihto-oppilaana, joten taas kohta olisi aika mennä moikkaamaan hostperhettä, kavereita ja tuttuja. Ajankohdaksi on jo melkein varmistunut hiihtoloma, mutta lentojen varaus saa vielä toistaiseksi odottaa. Intouduttuani ajatuksesta, että pääsisin vuoden tauon jälkeen taas käymään toisessa kodissani sai minut selailemaan vanhoja kuvia vaihtovuoteni ajalta. Liikutuksen, ikävän ja masennuksen vallassa tutkin tuota minulle nyt niin vierasta elämääni. Lopulta päätin tulla tännekin jakamaan muutaman kuvan ja muiston vuoden ajalta. Luvassa sekavassa järjestyksessä satunnaisia kuvia vuodestani.
Tän ensimmäisen kuvan eeppisyys saattaa olla vähän liikaa osalle katsojista, joten be careful. Kuva on otettu 28.08.2010 melko aikaisin aamulla Helsinki-Vantaan lentokentältä. Matkalle lähdössä kaksi innokasta vaihto-oppilasta, minä ja Nina. Miten voidaankin näyttää noin innokkailta...

 







Country Fair!

 





Cambridgen matka päättyi moottorien varteen uskollisen sotaratsun lahottua miljoonatta kertaa.

 



Talvi puolestaan yllätti ainakin kaikki britit. Teitä ei aurattu ja kaduilla meni vaan pieni polku keskustaan. Ei sillä, että missään ois ketään liikkunukkaan muutaku muutama hullu suomalainen. Oltiin varmaa Ninan kanssa ainoot asiakkaat Mansfieldin kaupoissa ku kukaan muu ei suostunu poistumaan talosta. Koulut suljettiin pariks viikoks "vaarallisen sään ja liian lumen takia". Näinpähän hyvin kekseliään miehenkin, joka lumilapion puuttuessa käytti lapiointiin uunipeltiä...

 









Lopulta kävi kuitenkin niin, että kun me otettiin maaliskuussa bikineissä aurinkoa, ruohon alkaessa vihertää, Suomessa oli vielä metrin verran lunta, haha!

 





 Mulla on jopa ikävä tota pelottavaa puhuvaa papukaijaa, joka aina huuteli kutsuvasti mun nimeä...

 

 Robin Hoodin kotipuu!

 









Mun huone :)

 

Pakko myöntää kuitenkin, että mulla ei oo kauheesti ikävä a.) tota kylpyammetta b.) kylppärin kokolattiamattoa tai c.) suihkua, josta ei koskaan tule oikeen lämpöstä vettä...

 

 <3



 Gosh I miss those happy times! :(

Noora