Good night, sleep tight...

Oleilemme edelleen Saksassa, tällä kertaa Frankfurtissa. Ennen kun siirrytään varsinaisesti siihen mitä ollaan täällä Frankfurtissa tehny, niin haluaisin jakaa viime yön tapahtumat kanssanne. Nyt tarkkana ne kaikki miljoonat lukijat, jotka ovat kerta toisensa jälkeen joutuneet pettymään siihen, että joka postauksessa vähintään kerran hehkutetaan meidän eniten ihania, parhaita, kauniita, viisaita, hauskoja ja täydellisiä kämppiksiä. Nimittäin tällä kertaa on luvassa kauan odottamanne tarina ei-niin-ihanista-kämppiksistä.

Kaikki alkoi eilen illalla hostellin erittäin viihtyisässä aulassa missä oltiin viettämässä iltaa ilmaisten lettujen parissa. Naureskellen seurattiin muutaman nuoren miehen toimintaa. Kyseiset herrat olivat nauttineet alkoholia siinä määrin, että baaritiskille selviytyminen kello 7 illalla oli melkoinen haaste, suorastaan seikkailu. Hymymme kuitenkin hyytyi parin tunnin päästä, kun saavuimme ennen niin kodikkaaseen ja raikkaaseen huoneeseemme. Huoneessa leiju pistävän epämiellyttävä vanhan viinan ja pulsun haju, joka tunkeutui tajuntaamme. Tarkemman tutkistelun jälkeen löysimme hajun aiheuttajan: kaljalammikon lattialta ja kaksi pulsua sängyistään. Kyseiset "pulsut" olivat kello 7 baaritiskille vaappuneet herrat.

Totesimme herrojen olevan syvässä unessa (sammuneina kengät jalassa) ja päätimme myös itse mennä ajoissa nukkumaan ja nukkua pitkän ja rauhallisen yön. Vaan kuinkas sitten kävikään...

Kellon lyödessä yksi yöllä heräsimme ääniin, jotka kielivät kolmannen maailmansodan alusta. Hetken ihmettelyn jälkeen tajusimme äänten olevan sittenkin peräisin kahdesta muusta kämppiksestämme, jotka olivat välttäneet kavereidensa kohtalon ja olivat vielä pystyssä. Hyvin pian kuitenkin toivoin heidän kaatuvan ystäviensä mukana, sillä kello 1 en jaksanut yrittää enää ymmärtää heitä, kun korviini kantautui saksalaisen piirretyn äänet täydellä volyymilla. Vaihdoimme muutaman kiukkuisen kirouksen suomeksi, jonka jälkeen toinen herroista kysyi "are we too loud?" vastattuani heille myöntävästi kyseinen järjenjättiläinen totesi "I turn the light off. Enjoy your sleep." thank you, that really helps...

Vielä kello 3, kun piirretyn lopputekstit ilmeistyivät tietokoneen näytölle me valvoimme. Koneen haltija oli totta kai itse sammunut ajat sitten. Muutama tunti saatiin kuitenkin nukuttua siinä 5-8 aikoihin, tosin vaihtelevalla menestyksellä. 8 (itseasiassa ensimmäisen kerran 6) sirkus alkoi taas uudelleen. Yläsängystä tippu ties mitä tavaroita ja sängyt heilu pulsujen ottaessa tukea niistä.

Lopulta luovutettiin ja lähdettiin vihaisina ja väsyneinä respaan laukomaan totuuksia iljettävistä huonetovereistamme ja heidän tempuistaan. Respan naikkoset eivät tykänneet hyvää ja lupasivat puuttua asiaan. Tämä oli kuitenkin pientä verrattuna siihen montako erilaista murhaa oltiin molemmat yöllä pyöritelty päässämme. Tappamisen lisäksi suunnittelin varastavani kaikki heidän tavaransa ja heittäväni ne ikkunasta silvottujen ruumiiden perään.

Tilanne on nyt kuitenkin rauhottunut kylmäksi sodaksi ja toivon, että meidän ei tarvitse käyttää teräaseita kämppiksiimme tänä yönä. He tosin yrittävät kovasti tehdä välirauhaa ja hymyillä sekä tervehtiä meitä. Emme aio kuitenkaan taipua heidän yrityksiensä alla, vaan pysymme tylyinä.

Näköjään sain jo pelkästään tästä aivan liikaa teksiä aikaan, joten palataan huomenna muiden Frankfurtkuulumisten kanssa. Koko aikaa ei sentään olla jouduttu sotimaan vaan aikaa on jäänyt muuhunkin.

Kuulemisiin,
Noora