ARRÈTE! C'EST ICI L'EMPIRE DE LA MORT

Viime päivinä ollaan muun muassa suututettu mäkkärin myyjiä, kaaduttu Louvressa (Saana kaatu), liiskattu ihmisiä metrossa (Saana again...), sekä ihasteltu ihmisten luita ja paljon muuta. Eli kiirettä on siis ollut mutta sitäkin hupaisampaa!
Keskiviikkona muutettiin toiseen hostelliin ja täällä meidän huoneessa on KATTOIKKUNA!!! Muutenkin tää on tosi viihtyisä paikka ja meille osu jälleen kerran ihan parhaat kämppikset :)
Miinusta hostellille kuitenkin tulee siitä, että täällä ei oo lukollisia kaappeja/lokeroita johon vois jättää tavarat. Keskiviikkona saavuttiin joskus puolenpäivän jälkee ja saatiin kuulla, että huoneen saa siinä neljän aikoihin. Täällä kuitenkin on huone johon kaikki saa jättää tavarat ja kyseisessä huoneessa kaikkien tavarat on sekasin ja sieltä voi ottaa kenen kamoja tahansa. Päätettiin olla jättämättä rinkkoja hostellille, koska ollaan varmoja siitä, että kaikki ryntää kiljuen ryöstämään meiän erittäin pahalta haisevat rinkat ja vielä pahemmalta haisevan rinkan sisällön.
Niinpä suunnattiin painavat ja haisevat rinkat selässä katakombeihin. Laskeuduttiin katakombeihin kapeita ja loputtomia kierreportaita. 62 metrin syvyydessä jatkettiin kulkua melko ahtaissa, hämärissä ja kapeissa käytävissä. Allekirjoittanut säntäili käytäviä innosta täristen odottaen ruumiiden näkemistä. Saana ei ollut ihan yhtä innoissaan ruumiista mutta kulki perässä valitettelen outoa "korkeaa ääntä". Ääni saattoi olla Saanan ylivilkkaan mielikuvituksen tuotetta tai Nooran raiskaripillin kimakka ääni, joka aina välillä aiheuttaa paniikkia kytkeytymällä vahingossa päälle.
Lopulta kuitenkin päästiin itse asiaan, tuhansia luurankoja aivan kosketusetäisyydellä! Valitettavasti varoituskyltti kuitenkin kielsi luihin koskemisen ja niiden varastamisen. Matkamuistot jäivät siis vähälle. Mielessäni (ehkä välillä myös ääneen) haaveilin saavani solmia yhden sääriluun rinkkani ulkopuolelle makuupussin, bambumaton, pyyhkeen, sekä tuulitakin seuraksi.
Lopulta huvi kuitenkin päättyi ja saavuimme käytävän päähän. Edessämme ei avautunut rullaportaita, liukuhihnaa, hissiä tai edes helikopteria vaan ahtaat ja näkymättömiin asti ulottuvat kierreportaat. Muutaman epäuskoisen "are you fucking kidding me?"-katseen jälkeen lähdettiin kapuamaan hikiset ja painavat rinkat selässä takaisin maan pinnalle. Koville se otti mutta selvittiin! Kaiken kaikkiaan katakombit olivat 4 euron ja reilun tunnin jonotuksen arvoisia! Ilman rinkkoja ois voinu taas olla vähän helpompaa kun ei ois tarvinnu varoa, että liukastuu mutasella lattialla ja luiskahtaa raatojen sekaan tai liian huolimattomasti kääntymällä huitasee ne alas.
Rinkoista ja tuhosta puheenollen voisimme jakaa Saanan traumaattisen metrokokemuksen. Saana kun päätti murjoa metrossa matkustanutta nuorta miestä ihan useampaan otteeseen. Ensin tallottuaan pari kertaa miehen varpaille Saana päätti vielä iskeä lopullisen niitin. Metron tullessa pysäkille fysiikan lait puuttuivat tapahtumiin ja Saana rinkkoineen _lensi_ kiihtyvällä voimalla viattoman nuoren miehen päälle. Kyseinen mies yritti pakokauhun ja tuskan alta puskea hymyä samalla kun Saana pakeni paikalta häpeissään hysteerisesti nauraen. Varokaa siis naisia painavilla laukuilla julkisissa kulkuneuvoissa.
Kaiken tapahtuneen jälkeen oli aika suunnata syömään jälleen kerran mäkkäriin...Jo edellisenä päivänä Saana oli suututtanut mäkkärin elämäänsä kyllästyneen työntekijän tivaamalla meille "McFeast"-hampurilaista, jota ei ilmeisesti ollut saatavilla. Kerrasta ei kuitenkaan opittu vaan seuraavana päivänä piti yrittää uudestaan. Myös tällä kertaa kohdallemme osui hyvin vittuuntunut myyjä, joka yritti tarjota Saanalle kalaa. Tämä ei kuitenkaan vaikealle asiakkaalle kelvannut vaan myyjän piti turvautua silmien pyörittelyyn ja vihamieliseen palveluun. Ainakin tuli selväksi, että kyseistä hampurilaista ei ole saatavilla.
Illalla vielä raahauduttiin kaatosateessa Louvreen, jossa käytiin esin katsomassa Mona Lisaa. Lopulta vaan kierreltiin ympäriinsä ja bongailtiin tuttuja taideteoksia. Sisäänpääsy oli meille ilmanen, mikä oli ihan hyvä, koska ei viihdytty ihan liian kauaa taiteen parissa. Louvreen ei sentään otettu rinkkoja mukaan mikä oli ihan hyvä kun Saana ei pysynyt pystyssä edes ilman rinkkaa. Lisäksi pelkäsimme, että "Venus de milolta" lähtee käsien lisäksi myös jalat.
Vielä päivän päätteeksi suunnattiin katselemaan öistä Pariisia ja Eiffelin tornin välkkyviä valoja. Väsyneenä mutta ilosena saavuttiin hostellille ja vetäydyttiin valmistautumaan tämän päivän koetuksiin. Niistä kuitenkin lisää huomenna, jolloin matkamme jatkuu taas ;)

Noora