Oltiin myös katottu että ollaan Galwayssa kaks yötä mutta totuus olikin että, ollaan siellä kolme yötä. Pitäiskö alkaa opetella lukemaan ja tulkitsemaan 12-kuukausikalenterijärjestelmää?
Mutta aiheeseen, joka on tänään Dublin ja sen ihmeet! Koska en ole koskaan ennen käynyt Britteinsaarilla, minulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia tai mitään käsitystä paikasta. Dublin kuitenkin yllätti positiivisesti, ehkä mitän supermahtavia nähtävyyksiä täällä ei ole, mutta toisaalta kuinka monessa paikkaa sitten on? Ehkä se oli enemmänkin se fiilis, ihmisten ystävällisyys, pubikulttuuri ja sellainen rento meno jotka iski. Jopa Mäkkärin tiskin myyjä kysyi 'How can I help you dear?' (vrt. Suomen mäkkäri..).
Nähtävyyksistä kuitenkin pitänee mainita että Trinity College oli erittäin mahtava paikka ja Book of Kells -näyttelyn ohrssa ollut kirjasto oli ihan huippu. Vaikkei saatukaan oppaaksi söpöä poikaa. Ehkä Turun ylioopiston sijasta pyrinkin sinne?
Käytiinhän me sitten myös Guiness Store House olutmuseotehdasmestassa mutta koska kummatkin oikeestaan vihataan olutta niin se ei ollut mikään tajunnanräjäyttävä kokemus. Pitänee tunnustaa että itse en saanut olutpinttiä alas, puolet jäi...
Dublinin fiilikseen palatakseni pitää todeta että itse sopeudun tänne paremmin kuin Suomeen, joku henkinen osa loksahtaa Irlantilaiskulttuurin kanssa yksiin. Kaikkein ihaninta on huomata että täällä ei tullut vastaan yhtään yökerhoa jossa soi David Guetta ihmisten reivatessa tanssilattialla skannaten itselleen uutta yhden yön juttua. Sen sijaan löytyi kodikkaita pubeja jossa soitti joku söpö poika kitaraa ja lauloi Johnny Cashia ja CCR:rää. Kävelykierroksen opasta lainatakseni 'Dublin is all about having the craic!'.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti