Nyt siis sanaista arkkuaan teille valottaa minä, Laura Louhivuori, paremmin maailmalla tunnettu nimellä Louhis. Kaikki ketkä tätä blogia seuraavat varmaan tuntevat minut joten en ala sen suuremmin esittäytymään.
Ensimmäinen takaisku matkalla sattui tänään aamulla kun ryhdyin kirvottamaan rinkkaani sängyn alla olevasta lokerosta alasängyssä majailevan Espanjalaisverisen Diegon vielä nukkuessa. Olin eilen lukinnut lokeron vaijerilukolla jotenkin kieroon, ehkä samalla pimeydessä vääntänyt lukkoa niin että numerokoodi oli vaihtunut, who knows. Lukko ei kuitenkaan auennut aamulla oikealla koodilla vaan jumiutui jotenkin puoliväliin. Eihän siinä auttanut muu kuin päivävaatteisiin pukeutuneen Nooran kipittää respaan pyytämään nätisti josko jollain olisi pihtejä että vaijerin saisi poikki, ja pian huoneeseemme rynnistikin mies erittäin massiiviset sivuleikkurit kädessään. Alasängyn Diego näytti hieman kummastuneelta herätessään meteliin joka tuli vaijerin katkaisusta. Tuli huomatuksi ettei ole ihan helppo katkaista pyörän vaijerilukkoa! Myös Nooran alapuolella punkkaava yöllä ryminällä sisään saapunut poika heräsi ja näytti erittäin hermostuneelta unien keskeytyksen johdosta, olen hyvin pahoillani siitä.
Muuten kaikki on sujunut mallikkaasti ja tämä päivä kuluikin ostellessa puuttuvia tavaroita (Noora unohti takin kotiin). Käytiimpä myös kävelykierroksella, oppaanamme mukava 9gag-sieluinen poika joka kertoi tarinoita vauvojen syömisestä. Fun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti