Ain't No Sunshine

Varoitus! Seuraava teksti sisältää liiallista vittuuntuneisuutta, raivoa, angstia ja muuten vaan paskaa juttua. Teksti ei myöskään sisällä juurikaan kuvia. Jos olet herkkä, uudenkaupungin lukion opettaja tai sinulla on taipumusta esiintyä jonkinsortin jeesuksena mitä tulee maailmanparantamiseen, tee itsellesi sekä muille palvelus: paina välittömästi sivun yläreunassa olevaa rastia ja mene vaikka ulos nauttimaan tästä saatanan masentavasta ja rumasta päivästä. Suosittelen kyseistä toimintaa myös niille, jotka luulevat elämän olevan kivaa tai jollakin tavalla positiivista. Nimittäin tämän postauksen myötä myös sinun silmäsi saattavat avautua ja pilvilinnat murentua.

Eli niin kuin tässä vaiheessa jo suurin osa teistä lukuisista ja uskollisista lukijoista arvasikin: Kyllä, on jälleen kerran sen saatanallisen ajanjakson aika, joka tunnetaan myös nimellä 'koeviikko'. Koeviikon lähestyessä ja paineen kasvaessa peruslukiolainen sysää kasaantuneita tehtäviä syrjään ja uskoo parempaan huomiseen, sekä tehtävien taianomaiseen valmistumiseen ajallaan. Nyt on kuitenkin kaikkien lukiolaisten syytä havahtua todellisuuteen ja myöntää itselleen (sekä muille), että tekemättä ne tehtävät kuitenkin aina jää tai sitten viimeisenä yönä verta itkien tehtäviä tehdään epätoivon ja epäuskon vallassa, samalla kiroten maailman vääryyttä ja paskaa elämää.

Tässä(kin) jaksossa myös minä, aina niin kunnollinen ja tunnollinen oppilas, kuuluin tähän surkeiden ihmiskohtaloiden joukkoon. Syynä tähän ei tällä kertaa kuitenkaan ollut laiskuuteni tai saamattomuuteni vaan kaikki ne lukuisat takaiskut ja haasteet, jotka olen tässä jaksossa kohdannut. (Esim. Venäjän reissu, hurrikaani Sandy (lupaan oikeesti vielä joskus laittaa tänne niitä kuvia Nykistä...), flunssa, pimeäajo, kylmyys ja vitutus. Vietinpäs muuten vielä kolme päivää Salossa Euroopan nuorisoparlamentin istunnossa, koska mielestäni en voisi käyttää vapaa-aikaani paremmin kuin keskustellen Venäjän ihmisoikeuksista ventovieraiden ihmisten kanssa Salon lukiossa. Mutta asiaan, tällä hetkellä vitutuskynnykseni hipoo maksimi lukemia ja taistelen mielihalua vastaan, joka kehoittaa minua menemään satama-alueelle rikkomaan posliinikissoja kuten ystäväni Rahinkainen ylioppilaskirjoituksiin valmistautuessaan teki. Säästääkseni posliinikissat tuolta väkivaltaiselta ja julmalta kohtalolta päätin tulla kuitenkin ainakin näin aluksi vaan jakamaan teille näitä synkkiä aikoja ja niiden syitä.

Yksi syy turmiooni ja masennukseeni oli tämän jakson englannin kurssi. Jokaisen kurssin alku on aina yhtä kannustava ja toiveita herättävä kun koulumme kellastuneille valkokankaille heijastetaan kurssin sisältö ja 'tärkeät päivämäärät', jotka siis poikkeuksetta sisältävät uhkauksia tulevista tehtävistä ja niiden viimeisistä palautuspäivistä. Tällä kertaa kohdalleni osui englannin kirjaraportti ja portfolio. Deadlinet tulivat ja menivät ja tällä kertaa ei riittänyt edes viimeisen yön epätoivo tehtävien tekemiseen vaan ne loihdittiin valmiiksi muun muassa uskonnon sekä ruotsin tunneilla, jolloin keskittymiseni olisi pitäny olla jossain aivan muussa kun portfolioteksteissä. Mutta lopulta kuitenkin työt tulivat palautettua tosin niiden laadusta voidaan olla montaa mieltä. Valitettavasti kuitenkin tässä vaiheessa olin jo pahasti jäljessä kokeisiinlukuaikataulustani ja se saattoi myös näkyä tämän viikon edesottamuksissani.

http://www.funnyhumors.com/school-and-college-life/

Tämän viikon kokeita tehdessäni onnistumisen elämykset olivat vähissä. Lisäksi jouduin turvautumaan arveluttaviin metodeihin, joita olen luvannut välttää viimeiseen asti. Lopulta kuitenkin kaikkien meidän lukiolaisten on näihin keinoihin tarrauduttava. Niinpä siis tämän koeviikon teemat kulkevat nimillä: 'arpaonni on niin arvaamaton', 'vielä ehtii vaihtamaan monta oikeeta vastausta vääräksi', 'värikynä', viimeset viis kohtaa on ollu a. Oiskohan se nyt sitten d?' ja 'säälipisteitä mä metsästän'. Kokeiden palautusta odotellessa.

http://www.tumblr.com/tagged/troll-faces

Hohhoh, tästä tekstistä voimme havaita etten ole päässyt koeviikon kuluessa toteuttamaan itseäni tarpeeksi plus muutenkin puutteellinen sosiaalinen elämäni on kärsinyt ennestään. Enkä todellakaan odota, että ketään kiinnosta koemenestykseni (tai sen puuttuminen), turha valitukseni tai lukio-opintojen haastavuus mutta pitipä silti tulla avautumaan. Ihan vaan vaikka niiden posliinikissojen takia. En myöskään tarvitse kommentteja 'älä valita turhasta, jääkarhut hukkuu ja Afrikan lapsilla ei oo juhannusta. Sulla on kaikki ihan hyvin!! ja sun pitäis olla ilonen että saat käydä koulussa ja saatte siellä ilmasta nakkikastiketta!' jne. Ymmärrän kyllä miten etuoikeutetussa asemassa olen mutta eiköhän meistä itsekukin joskus sorru siihen kuuluisaan turhasta valittamiseen.


Tämän tekstin piti siis tosiaan ilmestyä eilen kun sen raivoissani epäonnistuneen matikan kokeen jälkeen väsersin, mutta juuri ennen valmistumista koneeni laturi pimahti ja teksti jäi julkaisematta. Eihän se laturi ollut vasta kun 6 vuotta vanha...tai 7. Surkeaa tämä nykyteknologia. Eipä tässä sitten muuta. Maanantaina biologian koetta odotellessa,

Noora The Sunshine