Ollakseni vielä vähän hävyttömämpi ja venyttääkseni tätäkin asiaa vielä ihan vähän pidemmälle, niin päätin jakaa Nykijutut kahteen osaan. Nyt luvassa kuvia ja vähän yleisiä mielipiteitä New Yorkista asialliseen sävyyn, mutta ensi kerralla lupaan palata taas takaisia tuttuun ja turvalliseen sarkastiseen nillitykseen kun kertaan hirmumyrsky Sandyn tapahtumia ja kokemaani jenkkivihaa. Monet teistä saattoi kuulla silloin aikoinaan kyseisestä Nykiä riepotelleesta hirmumyrskystä riittämiin, mutta koska en usko, että tulen montaa kertaa elämässäni todistamaan vastaavanlaista tapahtumaa, päätin pyhittää sille ihan kokoneisen blogitekstin. Mutta nyt niitä kuvia:
Täytyy myöntää, että melko laiha kuvasaldo jälleen kerran... Yllä olevissa kuvissa vilahtivat kuitenkin muun muassa Times Square, Central Park, Brooklyn Bridge, Wall Street, Broadway ja Vapaudenpatsas. Viikossa ehdittiin käydä vaikka ja missä mutta en jaksanut tänne ihan jokaisen katutanssijan ja hiekanjyvän kuvaa laittaa.
Kaiken kaikkiaan tykkäsin New Yorkista ja voisin mennä sinne kyllä mielihyvin uudelleen. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että jokaisen pitää jossain vaiheessa elämää vierailla Nykissä mikäli siihen vaan mitenkään on mahdollisuus. Toisaalta täytyy sanoa, että olin tavallaan myös vähän pettynyt, koska olin varma, että kyseinen kaupunki on vähintään kuin toisesta ulottuvuudesta. Näin ei kuitenkaan (minun mielestäni) ollut eikä se edes yltäny vertailussa suosikkikaupunkini Lontoon tasolle. Tähän on useita selittämättömiä ja selitettävissä olevia syitä kuten:
-Tosi monessa paikassa saatiin suorastaan luokatonta asiakaspalvelua eikä ystävällisyydestä ollut tietoakaan. (Toisin kuin Briteissä hoho)
-Liian monessa paikassa jouduimme toteamaan, että puhumme huomattavasti parempaa englantia mitä maahanmuuttajat, jotka työskentelivät tärkeissäkin viroissa huonolla englannilla. Tämä ei nyt sitten ollut mikään hyökkäys maahanmuuttajia, yleensäkään amerikkalaisia tai Barack Obamaa vastaan, mutta puutteellinen kielitaito ns. paikallisten keskuudessa aiheutti kyllä hieman hämmennystä.
-Olen ehkä kärsimätön ihminen, mutta todella moneen paikkaan jonot olivat pidempiä kuin nälkävuosi mikä myöskin ärsytti ja turhautti.
-Ihmispaljous.
-Lukuisat kodittomat antoivat aihetta itsetutkisteluun ja saivat minut tuntemaan itseni julmaksi, sekä turhaksi ihmiseksi kun kiilasin heidän viereensä puistonpenkillä ostoskassit rapisten samalla kun viereinen koditon sitoo likaista ja mitätöntä omaisuuttaan ostoskärryynsä kiinni.
Positiivista:
-Paljon oravia.
-Kaupunki tarjoaa enemmän kaikkea mitä pieni ihmismieli pystyy edes hahmottamaan.
-Myönnettäköön nyt kuitenkin, että myös todella monet muut asiat joiden erittelemiseen menisi enemmän aikaa mitä kiireisestä (not) elämästäni tällä hetkellä liikenee.
Tekstin tasosta saattaa taas kerran havaita, että kello lähestyy 11, joten ehkä on parasta, että palataan asiaan sen Sandy-postauksen kanssa mahdollisimman pian.
Hyvää joulukuuta ihmiset,
Noora
1 kommentti:
Lähetä kommentti