Heipsuli ihmiset! Olen palannut keskuuteenne jälleen. Laskeuduttiin tosiaan turvallisesti takaisin Suomeen pe-la välisenä yönä haisevina ja melkoiset kantamukset mukana. Paluu kotiin 40 päivän jälkeen on sujunut melko vaihtelevalla menestyksellä mutta eiköhän tästä selvitä. Viimenen viikko Oxfordissa ja Lontoossa vietettiin melko kiireistä elämää. Aamulla matkaan lähdettiin hyvissä ajoin ja takaisin hostellille palattiin vasta illan hämärtyessä. Eli ei jäänyt kauheesti aikaa tai voimia kirjotella viime hetken tunnelmia tai kuulumisia. Tämä tuskin kuitenkaan syöksi ketään epätoivon partaalle joten annettakoon hiljaisuuteemme anteeksi. Toivottavasti jo tulevalla viikolla saan kaapattua Louhikselta matkakuvat itselleni jonka jälkeen jaan niitä täällä blogissa kyllästymiseen asti. Blogi jatkaa siis kurjaa kulkuaan entiseen tapaansa kuten myös minäkin. Aivoni toipuvat vielä hurjasta jetlagista ja kahden tunnin aikaerosta, joten tekstin taso lähentelee huonoudellaan jälleen kerran laittoman rajaa eli katson parhaaksi jättää tämän tältä erää tähän ja palata asiaan kunhan saan taas elämäni ruotuun. Halusin kuitenkin tulla kertomaan kaikille, että hengissä ollaan ja kiitos kaikille jotka on tosi innokkaasti (huomaa sarkasmi) seuranneet meidän matkaa jne. Ainiin ja pahoittelut kaikille teille (kahdelle ihmiselle) jotka ootte kommentoineet blogiin eikä olla vastattu mitään mutta mun kännykkä ei suostunu lähettämään vastauksia kommentteihin matkan aikana. Hyvin yllättävää.
Vähemmän sekavaa alkavaa viikkoa kaikille toivottaa Noora.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti