Miksi aina minä

Terveisiä kaikille tällä kertaa Manchesterin lentokentältä. Tulin taas pikaisesti toivottamaan hyvää alkanutta viikkoa ja jakamaan matkustuspäivän vitutuksen aiheen. Kuten olen ehkä saattanut joskus mainita, pidän matkustamisesta kovasti ja niinpä sitä harrastankin aina kun säälittävän huono taloudellinen tilanteeni sen sallii. Matkustaminen itse matkakohteeseen ja sieltä pois on kuitenkin aina hermoja raastavaa ja aggressioita herättävää. Tällä kertaa en suinkaan joutunut sanalliseen kiistaan kaljun papparaisen kanssa vaan tämän päivän vitutuskäyrää nostatti Mansfield-Manchester bussimatka. 

Hyvissä ajoin (päivää ennen lähtöä...) olin varannut kyseisen bussilipun ja maksanut siitä kirpaisevan kovan hinnan. Niinpä odotin bussimatkalta suuria: kivoja maisemia, eväitä ja rentoutumista. Astuin bussiin, joka vielä yllättäen saapui ajoissa Mansfieldiin. Sanoin riipaisevat hyvästit saattajilleni ja valitsin mukavannäköisen paikan. Bussin hienot nahkapenkit ja uutuuttaan kiiltävät pinnat lupasit suuria. Kaivoin Tescosta ostamani valkosuklaakeksit esiin ja valmistauduin makunautintoon. Bussin lähtiessä liikkeelle ja hampaideni osuessa keksiin tajusin kuitenkin jonkin olevan pielessä. Liian tarkka hajuaistini oli poiminut ilmasta pistävän oksennuksen hajun, joka nyt tunkeutui tajuntaani ja hukutti valkosuklaakeksin maun. Epäuskon vallassa tähyilin ympärilleni ja nuuskin lähipenkkejä ja verhoja. En kuitenkaan löytänyt hajun aiheuttajaa. Käänsin tuulettimen kohti kasvojani mutta haju ei silti poistunut. Aloin mielessäni (ehkä myös katseilla) syyttämään kanssamatkustajiani hajusta. Kiukuissani kirosin edessä istuvan naisen ja takana istuvan pariskunnan. Joku selvästi oli luistanut peseytymisestä. Syytin myös verhoja, jotka naamani edessä liehuivat. Haju ei silti poistunut mihinkään ja niinpä tyydyin hengittämään huiviini ja hyväksymään kohtaloni.

Matkan loppupuolella olin varma, että haju on sittenkin peräisin minusta itsestäni tai sitten vaan kuvittelen koko asian. Oli miten oli, bussimatkani rentoutumisen ja evästuokioiden osalta oli pilattu. Saavuimme Manchesteriin ja melkein kaikki matkustajat poistuivat. Bussikuskin tehdessä tarkistuskierrosta hän kuitenkin löysi etsimäni: oksennusta penkillä, lattialla ja niissä helvetin rumissa pinkeissä verhoissa. Kuskin tyrmistynyt ja vittuuntunut ilme paljasti koko karun näyn, vaikka en itse mennyt lähellekään kyseistä penkkiä. Ennen kuin jatkoimme matkaa Manchesterin lentokentälle kuski siivosi bussin ja tukehdutti matkustajat ilmanraikastimella. Halvan ilmanraikastimentuoksun lisäksi ilmaan jäi leijumaan kysymyksiä: kuka aiheutti kaaoksen ja pilasi matkani? Kuka on vastuussa siitä vitutuksesta jota nyt tunnen? Oliko liikaa vaadittu, että tapahtuneesta olisi voinut ilmoittaa kuskille ja bussi olisi voitu siivota seuraavalla pysäkillä? Ilmeisesti. 

Vaadin päitä vadille ja ehdotan koko ihmiskunnan tuhoamista. Nyt rajattu ilmainen nettini uhkaa kuitenkin käydä vähiin joten palataan myöhemmin asiaan. 

Noora