Skotlannin suurimmasta kaupungista suuntasimme tosiaan junalla kohti Invernessiä. Kolmen tunnin puuduttavan junamatkan jälkeen saavuimme sateiseen kohteeseemme. Jännittynein mielin suuntasimme etsimään tulevaa majapaikkaamme. Ensin varaamamme hostelli tosiaan paloi pois maailmankartalta joten hieman epäilevin mielin suuntasimme kohti tätä seuraavaa vaihtoehtoamme. Loputtomalta tuntuvan vaelluksen jälkeen saavuimme kuitenkin hieman pelottavan näköisen mutta olemassa olevan majapaikan luo. Oveen oli jätetty liuta puhelinnumeroita joihin piti soittaa mikäli mieli päästä taloon sisälle. Puhelinneuvotteluni hostellin omistajan Alin kanssa ei sujunut mutkitta mutta muutaman minuutin kiivaan sananvaihdon jälkeen onnistuimme murtamaan ovessa olevan numerolukkoyhdistelmän ja tunkeutumaan seuraavan oven luo. Suorituksestani ansaitsisin mielestäni kunniamitalin ja suoran pääsyn FBI:n pomminpurkujoukkoihin.
Myöhemmin vielä tapasimme Alin, joka vaikutti mukavalta rahoituttuaan sekavan ja kärkkään puhelumme jälkeen. Sanottakoon nyt silti, että kohdattuani Alin ja kuultuani hänen selityksensä hostellipalosta olen 98,7% sitä mieltä, että palo ei syttynyt sattumalta. Mutta se siitä nimittäin hostelli oli mukava paikka ja erityisesti kahdenhengenhuoneemme toi kaivattua rauhaa ja vaihtelua.
Syy vierailuumme Invernesissä ei kuitenkaan ollut Alin tekemisten urkkiminen tai poltettujen hostellien ihailu vaan pääasiallinen syy vierailuumme oli lähellä sijaitseva Loch Nessin järvellä. Osa teistä onkin saattanut kuulla villejä tarinoita Loch Nessin hirviöstä, joka siis kyseisessä järvessä legendan mukaan asustaa. Päädyimme matkaamaan bussilla järvelle ja tarkoituksemme oli kierrellä siellä jonkin aikaa palata sitte bussilla takaisin. Bussilippu oli mielestäni täysin ylihinnoiteltu nimittäin tästä 30 minuutin edestakaisesta matkasta veloitettiin 9,20 puntaa. Päätimme kuitenkin uhrata viimeiset pennimme ja hypätä bussin kyytiin.
Päästyämme perille Loch Nessin hirviön kosto lankeutui päällemme ja vettä piiskasi vaakatasossa alas. Emme myöskään löytäneet pääsyä rantaviivan tuntumaan, joka olisi mahdollistanut veteen koskemisen, koska sehän se pääasia oli tottakai. Paluumatkaan oli aikaa 2 tuntia ja niinpä lopulta epätoivon hetkellä jouduimme maksamaan 8 puntaa päästäksemme järven rannalla sijaitsevaan linnaan, joka tarjosi edes pienen sateensuojan. Linna osoittautui kuitenkin hienoksi paikaksi, maisemat olivat upeita ja lopulta pääsimme vielä kosketuksiin Loch Nessin veden kanssa. Kierrettyämme linnan ja matkamuistomyymälän tyydyimme viihdyttämään linnan lipunmyyjiä ja nauramaan julmaa naurua turisteille, jotka eivät osanneet avata ulos johtavaa ovea. Viimein palasimme takaisin Invernessiin ja jälleen kerran mäkkärin kautta vetäydyimme omaan yksityiseen huoneeseemme.
Inverness vaikutti muutenkin mukavalta ja idylliseltä paikalta eli mikäli joskus Skotlannissa matkustelette ja ylimääräistä aikaa sattuu olemaan niin poiketkaa ihmeessä Alia tapaamaan. Sunnuntaina jätimmekin sitten Invernessin taakse ja saavuimme sateiseen Edinburghiin. Täältä parempaa tilannepäivitystä luvassa piakkoin. Saatte varsin kiintoisia tarinoita eiliseltä "The Dark Side" -kävelykierrokselta ja varmasti myös tämän illan Pub Crawl-kiertueelta johon seuraavaks suuntaamme.
-Noora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti