Roosevelt!

Riemukasta perjantaita kaikille. Ollessani tänään poikkeuksellisen loistavalla tuulella (lue: koeviikko loppui VIHDOIN) päätin tulla teillekin jakamaan hyvää mieltä hupaisien juttujeni merkeissä. Tällä kertaa kylläkin luvassa vähän erilainen postaus. Eli vuorossa ei siis ole nillitystä lapsista, uskovaisista tai siitä kirotusta lukiosta. Eli päätin tulla paljastamaan teille muutaman yksityiskohdan himoitun salaisesta vapaa-ajastani, joka koulun ohella vaihtelevalla menestyksellä porskuttaa eteenpäin.

Kuten osa tietääkin, nuorena olin viriili ja vilkas. Liikuntaharrastukset olivat lähellä kivistä sydäntäni ja niiden parissa vierähti päivä jos toinenkin. Salakavalasti kuitenkin kiemurtelin itseni kaikesta liikunnasta pois ja jäljellä jäi päiviinä tyhjä aukko. Tämän aukon täyttämiseen olen yrittänyt toisinaan keksiä ratkaisua. Niinpä sitten päätin ilmoittautua paikallisen kansalaisopiston antiikkinalle-kurssille. Kurssin katu-uskottavuuden hipoessa 200% ja osallistujien keskiäin kirivän 60 ikävuoteen, alan epäröimään. Mielessäni pyörii lauantaiaamuna kello 9 monia kysymyksiä kun edessäni on kangasmytty, muutama nahanpala ja teräaseita. Monen  hikisen ja epätoivon täyttämän tunnin jälkeen edessäni istuu nalle. Ei mikä tahansa nalle, vaan aito antiikkinalle, joka on puulastuilla täytetty ja väkivallalla rakkaudella valmistettu. Nallen lasisilmät katsovat minua kysyvästi ja lopulta kysymykseen löytyy myös vastaus: Roosevelt. Nalle nimetään siis Rooseveltiksi ja hänen toiminnantäyteinen elämänsä voi alkaa.

Tässä muutama kuva Rooseveltista kauniissa luontomaisemissa.

Roosevelt istuu:



Roosevelt seisoo (muistinko mainita, että nallella on liikkuvat nivelet?):



Roosevelt kuolleessa päärynäpuussa:



Roosevelt ja lyhty:



Roosevelt ja Porin olut:



Aiemmin talvella osallistuin myös toiselle kansalaisopiston kurssille. Silloin vuorossa oli korukurssi, jonka tuloksia seuraavaksi.









Pienellä harjotuksella hyvä tulee...Täytyy sanoa, että monista epäilyistä ja ilkeistä kommenteista huolimatta voin tyytyväisenä sanoa ihmisille olevani enemmän kuin onnellinen kursseille osallistumisestani. Suosittelen siis lämpimästi kaikile kokeilemaan uusia (myös niitä ei niin muodikkaita) harrastuksia, jotka tuovat vaihtelua salin ja zumban täyteiseen elämäänne. Edelliset harrastukset toimivat täysin teoreettisina esimerkkeinä, koska eihän minulla oikeasti mitään ole salitreeniä vastaa...

Käykää kurkkaamassa täällä Rooseveltin pelästynyttä ystävää Kennedyä. Nyt siirryn ansaitun viikonlopun viettoon eli palataan asiaan kun siltä tuntuu. Huomenna lähden kuitenkin katsastamaan Uudenkaupungin hullunhurjaa yöelämää, joten siitä toipuminen saattaa viedä tovin.
Hyvää viikonloppua kaikille!

Noora