'Cause you only need the light when it's burning low

Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille. Olen palannut muutaman sekunnin kestäneen nöyryyttävän tv-esiintymiseni jälkeen takaisin keskuuteenne. Syy poissaolooni ei kuitenkaan ollut häpeä, jota tunnen näytettyäni sortuneen padon alle jääneeltä majavalta, vaan yksinkertaisesti laiskuus ja saamattomuus. Koulutöiden määrän väääjäämätön lisääntyminen on myös osaltaan ajanut huojuvan mielentasapainoni heikentyneeseen tilaan, jonka seurauksena olen kykenemätön jakamaan sieluni synkimpiä saloja teille. Perjantain kunniaksi kokosin kuitenkin viimeiset tahdonrippeeni ja saavuin kertomaan teille miten viikkoni vierailijan majoittaja sujui.

Virolaisten vieraidemme saapuessa maanantaina iltapäivällä sateiseen Uuteenkaupunkii oli tunnelma melko väsynyt ja harmauden masentama. Yhteisen illanvieton jälkeen olin kuitenkin vielä tuplasti väsyneempi kuten myös vieraani. Viikko ei siis alkanut lupaavasti pirteissä tunnelmissa vaan selviytymistaistelu väsymystä vastaan oli alkanut. Tiistaille ja keskiviikolle oli järjestetty kaikenlaista ohjelmaa, johon sisältyi muun muassa kaupunkikierros (kylmässä ja harmaassa Uudessakaupungissa, keilailua (toimimattomilla radoilla), vierailu Turussa ja jälleen kerran yhteinen illanvietto. Tämän lisäksi meidän majoittajien oletettiin vielä osallistuvan oppitunneille ja tekemään läksyjä normaaliin tapaan. Sanomattakin on siis varmaan selvää, että torstaina vieraiden suunnatessa kotiinsa oli univelka ja väsymys kasvaneet aivan uusiin lukemii. Väsymyksestä ja päivien hektisyydestä huolimatta meillä ja vieraillamme oli hauskat ja erilaiset pari päivää. Täytyy kuitenkin sanoa, että helpotus oli silti melkoinen kun iloisesti heilutin bussin perävalojen häipyessä kulman taakse.  

Siinä kaikessa lyhykäisyydessään selostus tekemisistämme. Kuvia (yllättävää..) vierailulta ei ihan hirveästi ole. Nekin kuvat mitä otin sisältävät ihmisiä, jotka eivät välttämättä halua täällä blogissa esiintyä. Eli saatte tyytyä seuraaviin kuviin: 

Kissan luuranko kiehtovalta vierailulta Aboa Vetuksessa.

Innostuneita nuoria Uudenkaupungin torilla muistomerkkiä ihailemassa.

Seuraavaksi haluan toteuttaa Vilman hartaimman toiveen, joka oli päästä joskus esiintymään blogissani.

Noniin ja se siitä virolaisten vierailusta. Reilin valmistelu sensijaan on edennyt jälleen pienin askelin. Palanut hostelli on melkein korvattu ja uudella ja Yorkinkin hostelli suvaitsi jälleen näyttäytyä internetin ihmeellisessä maailmassa. Aloitimme pienimuotoisen taustatyön kohteitamme koskien ja kartoitimme mahdollisia paikkoja, joissa haluamme vierailla. Seuraavan viikon/viikonlopun aikana meillä on suunnitelmissa tehdä ristiretki Turkuun reilikorttia ostamaan ja muita tarvehankintoja tekemään. Mutta niistä myöhemmin lisää. Saatan palata tänne kuitenkin ennen sitä muiden asioiden kanssa, mutta aika näyttää miten käy. 

Ps. Tarkoitukseni oli julkaista tämä postaus eilen mutta teknillisten ongelmien ja väsymyksen takia se lykkääntyi aamuun. Eli en suinkaa ole vielä niin sekaisin, etten tiedä mikä viikonpäivä on kyseessä.

-Noora